Viimeinkin perilla

Noin 46 h matkustamisen ja Kairon pyramidien (!!!) jalkeen astuimme ulos Darin lentokentan ovista erittain kosteaan aamuun auringon noustessa. Pierre (orpokodin vastaava) oli meita vastassa kyltin kanssa ja Hanna oli vanhempiaan vastassa, joten saatiin heti varmempi olo ja varmistus paikasta mihin mennaan.
Parin puhelun jalkeen onnistuimme loytamaan Changanikenin ja itavallan vaihtarit olivat vastassa portilla. Majapaikka on keskinkertaista parempi paikka ja huone on siis tosi siisti! Vettakin tulee yleensa aina, sen lampotila toki on aina vahan viilea mutta kylla siina mielellaan ittesa pesee kun taalla +25-30 asteessa hikoillaan ja "limoillaan". Suihkun jalkeen on ehka 2 min raikas olo. HEH. On jo parit suihkut jatetty valiin ku ei siita oo suurempaa vastaavaa hyotya. :PPP

Eka paivana Jatta (suomalainen vaihtari) luotsas meidat vauhtiin ja ekana hypattiin paikallisen daladalan kyytiin. Nama pienet Toyota Hiacet ajavat vasemmanpuoleisen liikenteen lomassa ramisevaa kyytia pieniakin kinttupolkuja... tammosia teita ei loyda ees suomalaiselta pottupellolta! repikaa siita! sitte kun autoon ahdataan 20-30 ihmista ni siella ollaa melko sulassa sovussa ku silakat purkissa. <3 Huippua se on silti!!!!!! OIkeesti ehka tahan mennes matkan paras juttu, kun aattelee et ei paremmin vois enaa integroitua tanne. hih.

Tansanian ainoa ostoskeskus loytyy meidan tyomatkan varrelta joten siel tulee hengattua. Mlimani City Mall on iso ja aina taynna ihmisia. Siella juoksee Masai pojat ja me valkonaamat yhtalailla ostoksilla..Luultiin olevamme "ruskettuneita" vaa totuus iski vasten kasvoja ku tuntee itsensa hehkulampuksi noin 23h paivasta. Ehka se tasta, ei taalla silti turhan paljon oo lansimaalaisia naaamoja. Hyva oikeastaan nain.

Ihmiset on tosi ystavallisia kun vaan tajutaan vaha suahilia nakata keskusteluun. Eraskin mies aivan yllattyi ku tiiettii miten vanhempaa miesta tervehditaan. :)
Eilen kaytii aamul orpokodilla kun Pierre haki meidat ostoskeskukselta. Tavattiin tyontekijoita sitten ja nama ovat siis 3 paikallista naista. Maria, Beatrice ja... Sh..jotain. Eivat osaa englantia joten eikohan ne meidan suahilin taidot tassa ala vakisin karttua. Tapaamisen jalkeen suunnattiin Pierren kyydilla sitten Pierren lapsen koulun kautta yliopistolle tapaamaan Kallea (Turun poika :)) joka tuli meidan kans syomaan paikallista opiskelijasafkaa "chipsimajaita", joka on siis munakas jossa on ranskalaisia, satunnaisesti mausteeksi lisatty HIEKKAA. Sitte mentiin pelaan jalkapalloa yliopiston kentalle etela-korealaisten vaihtareiden kans. HEH. Suomitytto hikoili! Toki on fiksua tehda nain paivan kuumimpana ja aurinkoisimpana hetkena. Nestehukka uhkasi, mutta kylla taalla tankataan, joten ei oo kotiporukoilla huolta etta pyorryttais. :)

Iltasella Jatta ja Kalle kutsui meidat heidan vaihtariporukan mukaan kattoon Espanja - Portugali pelia vahan HIENOMPAAN ulkoilma baariin jossa oli iso screeen jossa juoksenteli Gekko :) hahaa. Siel oli norjalaisia.itavaltalaiset,ruotsalaisia.amerikkalainen, japanilainen, etelakorealaiset ja suomalaisia. SUJUVASTI lahti saksa,ruotsi,suahili ja enkku illan aikana.
Edellinen MM-kisastudio meilla oli toissailtana eraan paikallisen miehen takapihalla kunnon peltikopperossa, johon kannettiin sisalta telkkari. Perheen poika myi sitte kylmaa olutta ja vetta katsojille. Oikein oli viihtyisa paikka.

Tanaan tavataan lapset tuossa tunnin kuluttua. HURJAA. Ollaan toissa paivassa noin 2h nain alkuun,kun tuohon kulkemiseen menee aikaa. Lapset tulee koulusta 3 jalkeen ja pimea tulee klo 18.30,joten ei voida jaada orpokodille kovin kauaks. Tulevaisuuden suunnitelmiimme siis kuuluu muutto orpokodin vapaehtoismajoitukseen. SIELLA ON JAAKAAPPIKI!! jee. Tasta lisaa myohemmin, nyt viela ollaan ilolla tuolla Changanikenissa kun on kavereita ja tekemista siella. Orpokodilla ehditaan hengata sitte ku lapsilla alkaa loma heinakuun lopussa ja kun muutetaan siihen pihapiiriin.

KAIKKI HYVIN. Liha on vahan hetkittain sitkeaa(lue purkkaa), joten on pitaydytty kasvis-hedelma linjalla suurin osa aikaa. SUKLAAPATUKAT ON JEES. On taal silti tosi hyvaaki ruokaa ku onnistuu loytamaan! EI siis kuolla nalkaan. Pienet nautinnonhetket saatiin ku ostettii tuore KYPSA mango kadulta eilen ja sita sitte imeskeltiin varmaan puol tuntia. AH. Ei oo mittaa parempaa!

Koneelle paastaan vain nettikahviloissa joten paivityksia tulee noin kerran viikossa. Ei siis huolta, tallessa ja turvassa ollaan. FIILIKSET ON MIELETTOMAN HYVAT JA EI VOI KUIN NAUTTIA! Malariahyttysetkaa ei paljoo oo viel ehtiny hairitseen, vaikka kylla ne ovelasti aina ehtii hyokata kaikessa hiljaisuudessaan. Hyttyskammo kyl silti on jo aikalailla halventynyt.

HALEJA JA PALMUPUITA SINNE SUOMEEN!!!

<3 Maissi & Anna

Päivä lähtöön!

'One, one, one, oneoneoneoneoneone. Are you ready? Get ready for the show-down!' laulaa Black Eyed Peas ja kyllä tässä hiukan alkaa jo mietityttään, että kuinka saan noi kamat tosta lattialta pusseihin ja rinkkaan. Samalla koko ajan pohtien kuumeisesti meneekö maagiset 20 kilon painoraja yli.

Ei sitten ikinä voi tehdä asioita ajoissa,
vaikka aloittaisi viikkoja ennen valmistautumaan. Loppusilaus on aina viimetipassa paniikin siivittämänä. Niin käy nytkin.

MUT HEI! Huomenna matka alkaa autolla kohti Helsinkiä. Anna ekana Oulusta käsin matkaan ja Maikki Kärsämäeltä. Aikaisin sunnuntaiaamuna irtaudumme Suomen
kamaralta, Frankfurtin ja Kairon kautta laskeudumme sitten Dar es Salaamiin
maanantaiaamuna.

HUPS. Voi mennä hetki tajuta tilanne sitten siellä, kun vieläkään ei ole todellisuus
iskenyt tajuntaan. Intoa uhkuen ja vähän jännitys varpaita kipristellen tässä ollaan
lähdössä silti! :)

Muutes, ihan vaan selventääkseni, tämä reissu on täysin omakustanne, kun yliopistolla tai tiedekunnalla ei oo semmosia rahoja joilla tukis näitä reissuja. Oishan se eri asia olla teekkari, vaan paljon coolimpaa on olla OPE. ( Annan lisäys: En ole kyllä tosin varma kustannetaanko teekkareille vastaavia reissuja myöskään).

Osaa arvostaa noita töitäki aivan eri näkökulmasta ku näkee
tätä kautta mihin voi rahansa käyttää. Rotarykin pisti oman panoksensa peliin ja tuki meitä oikeen sydäntä lämmittävällä apurahalla! Hurray!:) Kaunis kiitos Rotarylle. Me olemme perin iloisia.

Ja oikein hyvää juhannusta teille kaikille! Meillä menee juhannuspäivä hieman reissupitoisissa merkeissä, joten te, jotka mökkeilette ja rentoudutte, rentoutukaa, mökkeilkää, soudelkaa ja nauttikaa Suomen luonnosta meidänkin puolesta.

Me lähetään seikkailemaan!

Tansania odottaa, ollaanko valmiita? IIIK!!!

"Montako päivää ennää?.. Nyt on 9 päivää lähtöön..EIKÄ!"
Vähitellen alkaa hiipiä pienimuotoinen lähtöpaniikki ja pakkauslistoja väsätessä tuli mieleen, että BLOGI piti aloittaa! Tässä sitten viimeset 2 h on mietitty mikä tulis meidän seikkailublogin nimeksi...ajankäyttö kohdillaan.

Päädyttiin sitten semmoiseen kuin 'Habari za hapa?', kun kuulosti hienolta ja tarkoittaa osuvasti 'mitä tänne kuuluu?'. Suahilin opiskelut on vielä vähän heikoissa kantimissa, mutta luotamme luonnollisen kielikylvyn voimaan. ;)

Tulevasta ei vielä turhan tarkkaa tietoa, kunhan ois lentokentällä kyyti vastassa. Ihana Hanna on Darin päässä hoitanut meidän majoitusjärjestelyt kuntoon. Boona-Baanan tietokonevarustuksesta ei vielä havaintoja, mutta sittepä sen näkee.

Avoin mieli ja kevyt kieli, niillä mennään.

Nyt jatkamme suunnittelutyötä...