Perjantaina 23.7. totesimme lopullisesti, etta Annan pankkikortti on mennyt lakkoon, joten Maikin vastaavalla mennaan nyt loppuun asti. Lahdimme iltamissa safarilta palanneiden vaihtareiden kanssa syomaan korealaiseen ravintolaan. Oli mukavaa viettaa iltaa ystavien kanssa, joidenkin kanssa valitettavasti viimeista kertaa. Maikki tahtoi korostaa, etta ravintolassa ei ollu hyvaa ruokaa. Annalla oli.
Annaa on alkanut paleltamaan taalla iltaisin auringon laskettua, eli sopeutuminen on tapahtunut. Annaa nyt jo pelottaa Suomeen palaaminen, kun tajusi, etta Suomessa todennakoisesti on tuplasti kylmempi. Talla hetkella tosin Suomessa tuntuu olevan paljon lampimampi kuin taalla. Maikki nauraa Annalle, kun Maikin Lariamhikoaminen ei edelleenkaan lopu.
Lauantaina 24.7. jai meidan beach haaveet taka-alalle, kun Maikin maha TAAS otti itseensa ja paatti pitaa meidat sangyssa aamun. Annan mahakin solidaarisuudesta kiukkusi, kun Anna uskalsi syodä paikallisia maitotuotteita. Boona-Baanan jalkeen Maikin ja Annan olo parani sen verran, etta Maikki suuntasi Mlimani city Mallille shoppailemaan biletysvaatteita ja Anna suuntasi pelaamaan futista vaihtareiden joukkueen vahvistukseksi. Kuten Maikki nopeassa edellisessa päivityksessä totesi, Annan nilkan nivelsiteet venahti, TAAS. Joten teippi jalassa on menty viikko. Onneksi mukana oli urheiluteippia ja Mlimanilta Anna loysi lisää, joten kaikki ok sen suhteen.
Maikki suuntasi sitten iltamissa bilettämään saksalaisten tyttöjen kanssa ensiksi illan istumista pubissa, jonka jälkeen Maikki suuntasi ystävineen Millenium Towersien kattoterassibaariin, jossa alkuyö meni tanssien ja rikkaiden poikien drinkkejä juoden. Pojat päättivät haluta Sun Cirroon tanssimaan, joten maksoivat sitten kaikki sisään paikallisten suosimaan tanssipaikkaan. Meno oli makia ja saatiin seurata hip hop battlea. Loppuillasta Maikkia ahdisti, kun saksalaisen kaverin "poikaystävä" ryhtyi liian tuttavalliseksi ja olisi halunnut viedä Maikin kotiin. Loppujen lopuksi Maikki meni tyttöjen kanssa nukkumaan ja pääsi aamulla meidän lemppari bajaj kuskin kyydillä kotiin. Kaverin jätkä soitteli perään, mutta hälle ei vastattu.
In the mean time... Anna jäi istumaan iltaa vaihtareiden kanssa parvekkeellemme. Oli ihanaa saada rauhassa syödä ja jutustella ystävien kanssa.
Sunnuntaina 25.7. Anna suuntasi Elisabethin kanssa kylämme kirkkoon paikalliseen luterilaiseen jumalanpalvelukseen. Tanssia ja menevää laulua säestivät sähkökitarat, basso ja syntikka. Anna ilokseen huomasi kahden naispapin läsnäolonkin messua seuratessa. Saarnan jälkeen meidät kutsuttiin seurakunnan eteen esittäytymään kertomaan jotain itsestämme. Oli todella ihanaa, että koko seurakunta toivotti meidät tervetulleeksi. Messun jälkeen meitä ei päästetty lähtemään kotia, vaan meidät vaadittiin jäämään syömään seurakunnan valmistamaa ruokaa. Oli todella hienoa, että meidät vieraat istutettiin tärkeimmälle paikalle pappien pöytään syömään. Messua seuratessa Anna jälleen kerran totesi, että voi kun meillä suomalaisilla olisi niin paljon oppimista paikallisilta. Täällä ihmisestä välitetään ja yritetään antaa omastaan aina, vaikkei siihen olisikaan varaa.
Sunnuntai-iltana veimme Boona-Baanan lapset elokuviin. Menimme katsomaan Toy Story 3 3D:nä ja kaksi vanhempaa menivät katsomaan The Day and Knightia. Lapset tuntuivat tykkäävän kovasti elokuvasta, kuten mekin. Saattoi parit kyyneleet vierähtää meiltä isoiltakin tytöiltä siinä Lariam-tunnekuohussa kun Toy Story kosketti.
Maanantaina 26.7.2010 Suuntasimme ensimmäiseen seminaaripäivään yliopistolle. Oli mukava tavata uusia ihmisiä eripuolilta maailmaa, sekä toivottaa tervetulleeksi Suomesta saapuvat "kolleegamme". Saimme kuunnella mielenkiintoisesta Sambiassa tehdystä tutkimuksesta opettajien pätevyydestä, sekä Namibian yliopiston tavoitteesta luoda laadukas opettajankoulutusjärjestelmä ja mitä quality teacher education pitää sisällään.
Iltapäivästä suuntasimme Santerin (Suomesta tulleen M.Ed opiskelijan) kanssa Mwengeen ostelemaan tuliaisia. Illalla suuntasimme syömään seminaarin osallistujien kanssa ravintolaan. Päänvaivaa aiheutti logistiset ongelmat, kun kuskimme oli juonut ravintolassa turhan paljon. Asia kuitenkin selvisi ja pääsimme kaikki kotiin. Täällä olemme saaneet huomata, että alkoholin juominen tai muiden huumaavien aineiden käyttö ei ole ongelma auton tai muiden liikennevälineiden ajamiselle. Olemme useamman kerran olleet hieman epävarmoja kotiinpääsystä, kun on osoittautunut, että kuskimme ei taidakaan olla ihan selvänä. Mutta kaikki hyvin edelleen.
Tiistaina 27.7. kuuntelimme esityksiä Namibian seka Tansanian koulutuspoliittisista tilanteista. Illalla Santerin ja Jukan (ylivieskalaisen opettajan) kanssa kävimme syömässä Mlimanin ravintolassa ja reflektoimme oikein urakalla päivän luentoja. Oikein mukava ilta.
Keskiviikkona 28.7. lähdimme tutustumaan Bagamoyon kouluihin. Saimme pikakokemusta sekä government schooleihin(valtion kouluihin), että yksityiskouluihin. Päivä oli kiireinen, mutta todella antoisa.
Torstaina 29.7. saimme luentosarjan Etelä-Afrikan opettajakoulutuksesta, sekä koulujen tämänhetkisistä haasteista. Oli erittäin mielenkiintoista. Session jälkeen suuntasimme Santerin kanssa Mlimanille, josta otimme käyttöön mopotaksin määrättömäksi ajaksi. Lähdimme ajelemaan kohti Santerin vanhoja kotipaikkoja. Ensin pyörähdimme yläasteella, jonka jälkeen etsiskelimme Santerin vanhaa kotia, joka löytyi, mutta osoittautui muuntautuneeksi yrityksien toimistoksi. Pääsimme tutustumaan kuitenkin sisälle ja ihmettelemään miten olohuoneeseen voikin asentaa niin montaa sermiä. Muutaman paikan lisäksi päädyimme Suomen Suurlähetystön aidan taakse, josta vartijat ja saksanpaimenkoirat toivottivat meidät tervetulleeksi. Saksanpaimenkoirien Nallen, Napin ja Liisan opastuksella ihmettelimme lähetystön saunaa ja Iittalan laseja. Toisin sanoin, kävimme pikavisiitillä Suomen maaperällä.
Päädyimme kierroksen jälkeen istumaan hienostohotelli Mövenbickin terassille. Saimme molemmat hepulin hienostohotellin vessasta, kun hanasta tuli lämmintä tai jopa KUUMAA vettä ja käsipaperitelineessä oli oikeasti paperia. Pieniä ihmeitä maailmalta. Pohdimme kovasti hotelliin astuessamme, että mihin maahan olimmekaan päätyneet. Ihmettelyn jälkeen suuntasimme Jukan, tuutori-Hannan ja Santerin kanssa lemppari intialaiseen ravintolaan syömään, jälleen kerran erinomaista ruokaa.
Perjantaina 30.7. viimeisenä seminaaripäivänämme annoimme vieraillemme suomalaisen perspektiivin opettajan koulutuksesta. Seminaari oli loppujenlopuksi todella antoisa ja antoi meille molemmille paljon ajateltavaa. Anna on tällä viikolla ainakin saanut monia ahaa elämyksiä ja oppinut paljon uutta, sekä seminaarin annista, että iltaisista keskusteluistamme, erityisesti suomalaisten seminaarin osallistujien kanssa. Täällä olemme molemmat oppineet paljon itsestämme, paikallisesta kulttuurista sekä omasta suomalaisesta kulttuuristamme. On se mielenkiintoista, että pitää lähteä kauaksi kotoa, että oppii itsestä ja omasta kulttuurista eniten.
Kävimme syömässä hienossa beach ravintolassa viimeistä illallistamme seminaariporukan kanssa. Meininki oli rento ja oli hienoa saada tutustua ja saada uusia kontakteja. Skottinainen innostui turhan innokkaaksi amoriksi Maikin mielestä illan aikana.
Paluu arkeen tapahtui pyykkäyksen kautta. Tänään taas Boona-Baanalle töihin.
lauantai 31. heinäkuuta 2010
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Actionia
Ehdittiin vaikka mita viikonloppuna. Hyvasteltiin vaihtareita, Anna nyrjaytti nilkkansa futiksessa ja nyt se linkuttaa sitte ku vanha mummo ja ihmiset huutaa POLE SANA peraan, pahoittelevat siis. EI saatu muuten tarpeeksi huomiota. :)
Paranemaan pain onneksi on tyton koipi, niin eikohan se tasta. Maikin massu on suht rauhaisa nyt, sita ei vaan saa sanoa aaneen ku se heti alkaa arhennella.
Maikki kavi saksalaisten kanssa bilettaan ja tutustui paikallisiin lisaa. TAAS yksi perassa roikkuja lisaa arkistoon Maikille. Alkaa tytto jo oppia, et parempi vaan pysya erossa KAIKISTA miehista. :D
Maanantaina sitten alkoi meidan intensiivi seminaari yliopistolla. Kovin tarkeina siella torotetaan kuuntelemassa kun mantereen miehet keskustelevat mielta askarruttavista koulutusasioista ja me suomalaiset vahan kallistellaan korvaa kriittisesti valilla. Mielenkiintoista nahda mita korkeat kouluttajat sanovat ja mita tapahtuu oikeasti kaytannontasolla. Viikosta tulee siis mielenkiintoinen!
Lissaa asiaa loppuviikosta! TERKUT SUOMEEN! Taalla mennee hyvin!!
Paranemaan pain onneksi on tyton koipi, niin eikohan se tasta. Maikin massu on suht rauhaisa nyt, sita ei vaan saa sanoa aaneen ku se heti alkaa arhennella.
Maikki kavi saksalaisten kanssa bilettaan ja tutustui paikallisiin lisaa. TAAS yksi perassa roikkuja lisaa arkistoon Maikille. Alkaa tytto jo oppia, et parempi vaan pysya erossa KAIKISTA miehista. :D
Maanantaina sitten alkoi meidan intensiivi seminaari yliopistolla. Kovin tarkeina siella torotetaan kuuntelemassa kun mantereen miehet keskustelevat mielta askarruttavista koulutusasioista ja me suomalaiset vahan kallistellaan korvaa kriittisesti valilla. Mielenkiintoista nahda mita korkeat kouluttajat sanovat ja mita tapahtuu oikeasti kaytannontasolla. Viikosta tulee siis mielenkiintoinen!
Lissaa asiaa loppuviikosta! TERKUT SUOMEEN! Taalla mennee hyvin!!
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
HC-Asennekasvatusta
Niinhan siina sitte tietysti kavi, etta Maikin mahatauti paatti ottaa seuraavan vaihteen silmaan ja juoksuttaa tyttoa oikein olan takaa vessassa. Ruahaan lahtoaamuna ei nayttanyt kovin lupaavalta...Nestehukka alko jo uhata kun kaikki tuli lapi. Eipa siina sit auttanu ku parit kyyneleet tirauttaa vessareissujen valissa ja todeta, et ei nyt tasta parivaljakosta ole safarille. Voitte varmaan kaikki kuvitella miten paljon otti paasta, kun piti naapurihuoneen tyypeille toivottaa mahtavaa reissua ja ite juosta seuraavalla sekunnilla taas vessaan.
Sinne meni huippu reissu huippujen tyyppien kans. NOH, Anna sit totes et taa on tehokasta asennekasvatusta. INDEED.
Paiva menikin sitten sangynpohjalla kirotessa. Annankin massu muistuttelee itsestaan edelleen, hetki jo epailtiin et onko molempiin iskeny sama popo mut ei ainakaan viela. Illalla Maikilla alko jo hyytya koko homma kasiin ja pohdittiin sitten jo toista sairaalareissua..soitettiin paivystykseenkin, mut sitte paatettiin jaada kattoon aamuun asti. Anna kokkas Maikille suolavetta ja mehua. NAMMM. Siina samalla vaan todettiin, et meita joku nyt koettelee oikein urakalla.
Illan paatteeksi narastys ja oksetus huipensivat Maikin olotilan. ONNEKSI, massu sit tyhjeni ja siina tuli sit Lariamit ym. tabletit mita toiveikkaana yritti sisaan nakella. Yo meni onneks hyvin ja aamulla sangysta herasi oikein terveen tuntuinen Maikki. Annan malarialaakehallusinaatiot olivat jatkuneet edelleen unissa ja valveellakin. Nyt meidan huoneessa oli ollu hiirien vallankaappaus yolla..voi Anna ressua. Noh, uusi paiva uudet kujeet ja vaikka tiedostamme et meidan kaverit on just nyt bongaamas elefantteja ni ei aiota ajatella asiaa enempaa. Tympaseee jo tarpeeksi. Me saadaan meidan safari joku toinen viikko sitte, vaikka eri porukalla mut kuitenki.
Tanaan olis sit tarkotus suunnata toihin ja suunnitella vahan lasten kans touhuja. Ajateltiin vieda ne katsomaan Toy Story 3 3D:na ja suunnitella valokuvausprojekti niiden kanssa. Tykkaavat kovasti ottaa kuvia, joten olishan se aivan oikein etta saavat olla valilla kameran takanakin.
PS. Maikki kavi treffeilla, huomasi etta kulttuurienvalinen kuilu ei aina ihan toimi ja paatti sitten eilen mahataudin kourissa pahalla paalla hankkiutua eroon tyypista, kun viestia pukkas enemman ku mainosliittymasta. HUH HUH. Tassa nyt pari pv saanu kuunnella takaisinanelua ym. mutta suomitytto pysyy kovana. Kerrasta poikki ja silla sipuli. Suuntaamme siis taas energiamme vain ihailemaan kaukaa komeita miehia. ;D
Sinne meni huippu reissu huippujen tyyppien kans. NOH, Anna sit totes et taa on tehokasta asennekasvatusta. INDEED.
Paiva menikin sitten sangynpohjalla kirotessa. Annankin massu muistuttelee itsestaan edelleen, hetki jo epailtiin et onko molempiin iskeny sama popo mut ei ainakaan viela. Illalla Maikilla alko jo hyytya koko homma kasiin ja pohdittiin sitten jo toista sairaalareissua..soitettiin paivystykseenkin, mut sitte paatettiin jaada kattoon aamuun asti. Anna kokkas Maikille suolavetta ja mehua. NAMMM. Siina samalla vaan todettiin, et meita joku nyt koettelee oikein urakalla.
Illan paatteeksi narastys ja oksetus huipensivat Maikin olotilan. ONNEKSI, massu sit tyhjeni ja siina tuli sit Lariamit ym. tabletit mita toiveikkaana yritti sisaan nakella. Yo meni onneks hyvin ja aamulla sangysta herasi oikein terveen tuntuinen Maikki. Annan malarialaakehallusinaatiot olivat jatkuneet edelleen unissa ja valveellakin. Nyt meidan huoneessa oli ollu hiirien vallankaappaus yolla..voi Anna ressua. Noh, uusi paiva uudet kujeet ja vaikka tiedostamme et meidan kaverit on just nyt bongaamas elefantteja ni ei aiota ajatella asiaa enempaa. Tympaseee jo tarpeeksi. Me saadaan meidan safari joku toinen viikko sitte, vaikka eri porukalla mut kuitenki.
Tanaan olis sit tarkotus suunnata toihin ja suunnitella vahan lasten kans touhuja. Ajateltiin vieda ne katsomaan Toy Story 3 3D:na ja suunnitella valokuvausprojekti niiden kanssa. Tykkaavat kovasti ottaa kuvia, joten olishan se aivan oikein etta saavat olla valilla kameran takanakin.
PS. Maikki kavi treffeilla, huomasi etta kulttuurienvalinen kuilu ei aina ihan toimi ja paatti sitten eilen mahataudin kourissa pahalla paalla hankkiutua eroon tyypista, kun viestia pukkas enemman ku mainosliittymasta. HUH HUH. Tassa nyt pari pv saanu kuunnella takaisinanelua ym. mutta suomitytto pysyy kovana. Kerrasta poikki ja silla sipuli. Suuntaamme siis taas energiamme vain ihailemaan kaukaa komeita miehia. ;D
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Hetki ennen Ruahaa
Iltama intialaisessa ravintolassa vaihtareiden kanssa taytti odotukset jalleen kerran. Ruoka oli oikein hyvaa ja seura aivan mainiota. Anna paasi ihmettelemaan taas maailman pienuutta, kun yhden vaihtarimme poikaystava on kaynyt Oulussa koulua Mantylan-, ja Lintulan ala-asteella seka Karjasillan yla-asteella, eli kaikki samat mita han on kaynyt. Taman lisaksi loysimme paljon yhteisia tuttuja ja kavereita Oulusta. Kylla sita taas saa ihmetella, etta pitaa tulla Tansaniaan asti toteamaan, etta on lapsuudessa saattanut samoissa piireissa pyoria ja tavatakin.
Maanantai-aamuna Maikki herasi mahataudin kourissa. Intialainen ruoka oli nahtavasti aiheuttanut jonkin sortin artymyksen Maikin mahalle. Vaikka meista molemmat soimme samaa ruokaa, Annalla ei ole TAHAN MENNESSA mitaan mahaoireita ollut. Eli nyt molemmat sitten ollaan jonkin sortin sairauskierteessa. Annan vatsakivut ovat vahentyneet jonkin verran, mutta eivat havinneet ja nyt Maikki sai myos osansa ja paasi kokemaan vessassa jatkuvan juoksemisen ilon. Taytyy muistaa nesteyttaa molempia kovasti, etta ei kuivuta kasaan ja hoitaa vaivoja parhaan kykymme mukaan.
Huomenna on lahto Ruahan kansallispuistoon ensimmaiselle safarille vaihtareiden kanssa. Meita molempia jannittaa todella paljon.
Annalla on ikavaksi sattumukseksi ollut vaikeuksia saada rahaa automaatista Ruahan reissua varten. Muillakin on taalla ostoskeskuksessa nahtavasti ollut ongelmia saada rahaa ulos seinasta. Toivottavasti automaattiongelma lutviutuu safaria varten. Oikeastaan taalla lutviutuu kaikki asiat jotenkin, aina omalla painollaan ja vauhdillaan. Pitaa vaan asennoitua oikein. Kaikki pienet haasteet taalla ovat hyvaa asennekasvatusta meille molemmille. :)
Olimme tanaan ihastelemassa tansanialaista kasityonosaamista seka maalaustaidetta vaihtareiden kanssa. Illan mittaan olemme viela menossa muutamien vaihtareiden kanssa syomaan laheiseen ravintolaan, jonka jalkeen suuntaamme pakkaamaan reissua varten. On ollut todella onni, etta olemme tutustuneet ja ystavystyneet monien vaihtareiden kanssa. On ollut mahtavaa nahda ja kayda ihmettelemassa Darin paikkoja ihmisten kanssa, jotka ovat asuneet taalla jo hetken aikaa. Harmittaa vain, etta kaikki vaihtarit lahtevat pois taalta heinakuun lopussa. Tulee yksinaista. On ollut aivan ihanaa saada niin paljon uusia ystavia ympari maailmaa.
Nyt syopottelemaan lahtoa. Toivottavasti paivityksia Ruahan reissusta sitten viikonloppuna. :)
Miss u all!
Maanantai-aamuna Maikki herasi mahataudin kourissa. Intialainen ruoka oli nahtavasti aiheuttanut jonkin sortin artymyksen Maikin mahalle. Vaikka meista molemmat soimme samaa ruokaa, Annalla ei ole TAHAN MENNESSA mitaan mahaoireita ollut. Eli nyt molemmat sitten ollaan jonkin sortin sairauskierteessa. Annan vatsakivut ovat vahentyneet jonkin verran, mutta eivat havinneet ja nyt Maikki sai myos osansa ja paasi kokemaan vessassa jatkuvan juoksemisen ilon. Taytyy muistaa nesteyttaa molempia kovasti, etta ei kuivuta kasaan ja hoitaa vaivoja parhaan kykymme mukaan.
Huomenna on lahto Ruahan kansallispuistoon ensimmaiselle safarille vaihtareiden kanssa. Meita molempia jannittaa todella paljon.
Annalla on ikavaksi sattumukseksi ollut vaikeuksia saada rahaa automaatista Ruahan reissua varten. Muillakin on taalla ostoskeskuksessa nahtavasti ollut ongelmia saada rahaa ulos seinasta. Toivottavasti automaattiongelma lutviutuu safaria varten. Oikeastaan taalla lutviutuu kaikki asiat jotenkin, aina omalla painollaan ja vauhdillaan. Pitaa vaan asennoitua oikein. Kaikki pienet haasteet taalla ovat hyvaa asennekasvatusta meille molemmille. :)
Olimme tanaan ihastelemassa tansanialaista kasityonosaamista seka maalaustaidetta vaihtareiden kanssa. Illan mittaan olemme viela menossa muutamien vaihtareiden kanssa syomaan laheiseen ravintolaan, jonka jalkeen suuntaamme pakkaamaan reissua varten. On ollut todella onni, etta olemme tutustuneet ja ystavystyneet monien vaihtareiden kanssa. On ollut mahtavaa nahda ja kayda ihmettelemassa Darin paikkoja ihmisten kanssa, jotka ovat asuneet taalla jo hetken aikaa. Harmittaa vain, etta kaikki vaihtarit lahtevat pois taalta heinakuun lopussa. Tulee yksinaista. On ollut aivan ihanaa saada niin paljon uusia ystavia ympari maailmaa.
Nyt syopottelemaan lahtoa. Toivottavasti paivityksia Ruahan reissusta sitten viikonloppuna. :)
Miss u all!
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Waldorfista Mwengeen
Yksi viikko alkaa taas olla takana. Ei voi uskoa, et maanantaina kilahtaa 3vko mittariin. Aika menee ihan suhahtamalla vaan ohi.
Maanantai - tiistai oltiin vaan ihan arkielamassa kiinni, lasten kans hengailtiin illat ja Maikkia on koko viikon vaivannut outo hikioireyhtyma. Kukaan ei voi uskoa, miten taa on mahdollista ja epareilua on, et Annalla taa vaihe loppu jo yli viikko sitte. Maikissa on jotain vikaa. :D
Keskiviikkona mentiin sitten vierailemaan lasten koululle, joka on Waldorf( Steiner) koulu ja lukeutuu niihin parempiin kouluihin paikallisella asteikolla. Siella ei mm. lyoda lapsia ja muutenkin ilmapiiri vaikutti suht hyvalta. Motto olikin "learning with love". Meidat otettiin tosi hyvin vastaan ja olivat aivan mielissaan ku kaytiin. Paastiin seuraan paria tuntia ja opettamaan 2 luokalle matikkaa. Olihan taalla taso jossai ihan toisella mittapuulla kuin meilla, mut mistapa ne tyhjasta pierasee ammattitaitoa tai opetusmetodeja. Lapset tykkas meista ihan ALYTTOMAN PALJON! Ne fyysisesti tappeli meidan huomiosta ja repivat toisiaan irti meidan kasista. Yrita siina sitte huomioida kaikkia ku 40 lasta on piirittany sut ja haluu pitaa sua kadesta. Me oltiin NIIN ilosesti yllattyneita, etta koulussa oli myos erityistukeatarvitsevia oppilaita, joilla ei toki ollut sita erityistukea tarpeeksi, mutta etta heidat oli otettu normaalille luokalle, eika heitetty syrjaan jonnekin piiloon. Paikallista inklusiivista opetusta nahtiin siis kaytannossa.
Valitunnilla oltiin koko koulun nahtavyys ja pienimmat oppilaat roikku meidan tukassa ja kasissa. Kaikki pikkutytot vuorollaan kavi "silittaan" (repi tahattomasti) meidan hiuksia ja kaski jattaa ne auki. Me taas ihastellaan joka paiva niiden ihania porrohiuksia! <3 Saiski itelle yhta hienot letit niinku nailla on.
Perjantaina sitten kaytiin vaihtareiden kans pizzalla rikkaiden alueella, pizza vahan kylla petti odotukset, mut massu taytty. Toiden jalkeen suunnattiin sitten pikapikaa suihkuun ja vaatteiden vaihtoon. Tarkoitus oli lahtea Jonnan kanssa baanalle, mut meille ei tullut vetta, joten illan aloitus venyi ja kysyttiin sitten meidan naapurinhuoneen tyttoa Britnia mukaan ja aloiteltiin omas majotukses ilta ja sielta sit tahdattiin keskustaan. Bil Canas oli baarin nimi ja paikalliset ilmeisesti ei harrasta turhan aikaisin baariin saapumista. Kaks tuntia odoteltiin sitten etta porukka saapuis. Jonnan suunnitelmat muuttuivat ja han meni sit kavereidensa takia eri baariin mut onneks meilla tytoilla oli silti onnistunu ilta, vaik ois ollu kiva Jonnaa nahda paremmin.
Biletettiin sitten siella ja nyt kaikki tarkkana! Voitte alkaa lyomaan nyt vetorahoja poytaan naiden Maikin mieskuvioiden suhteen...Taitavana tyttona tanssilattialta tarttui kuin tarttuikin paikallinen iso kala haaviin ja tassa nyt katsastellaan mihin tilanne kehkeytyy. Maikin eduksi mainittakoon, etta poijjalla nayttaa olevan rahaa ja aivot, joten ei ainakaan sen varjolla oo siipeilemassa. JA AITILLE TIEDOKS, et Anna on kylla painokivena lahkeenpuntissa, etta ei oo pelkoo etta Maikki paasis villiintymaan. TOKI ON AIVOT MUKANA JA EXTRAVAROVAISUUTTA kaikessa mita taalla touhutaan.
Tanaan hypattiin aamulla daladalan kyytiin aikaisin ja suunnattiin orpokodille ajoissa, jotta paastiin mukaan lasten jokasunnuntaiseen Bahai centerin kokooontumiseen. Haluttiin nahda miten lasten uskonasiat hoidetaan ja oikein mukava center olikin. Saatiin seurata lauluja ja lasten ns. opetuspiireja, joissa keskusteltiin tietysta aiheesta. Pienemmat askarteli. Lahinna muistutti ehka pyhakoulutyyppista toteutusta, sisalto toki oli ihan eri. Tykattiin kylla.
Illaksi suunnataan vaihtareiden kans syomaan intialaista ja huomenna viimehetken valmistelut Iringan ja Ruahan reissua varten. ELEFANTIT ODOTTAA SAFARILLA!! Tiistaina lahdetaan ja perjantaina tullaan takas Dariin. Lisaa sitten siis, ehka jopa saadaan kuviakin pari ladattua!
HALEJA!
Maanantai - tiistai oltiin vaan ihan arkielamassa kiinni, lasten kans hengailtiin illat ja Maikkia on koko viikon vaivannut outo hikioireyhtyma. Kukaan ei voi uskoa, miten taa on mahdollista ja epareilua on, et Annalla taa vaihe loppu jo yli viikko sitte. Maikissa on jotain vikaa. :D
Keskiviikkona mentiin sitten vierailemaan lasten koululle, joka on Waldorf( Steiner) koulu ja lukeutuu niihin parempiin kouluihin paikallisella asteikolla. Siella ei mm. lyoda lapsia ja muutenkin ilmapiiri vaikutti suht hyvalta. Motto olikin "learning with love". Meidat otettiin tosi hyvin vastaan ja olivat aivan mielissaan ku kaytiin. Paastiin seuraan paria tuntia ja opettamaan 2 luokalle matikkaa. Olihan taalla taso jossai ihan toisella mittapuulla kuin meilla, mut mistapa ne tyhjasta pierasee ammattitaitoa tai opetusmetodeja. Lapset tykkas meista ihan ALYTTOMAN PALJON! Ne fyysisesti tappeli meidan huomiosta ja repivat toisiaan irti meidan kasista. Yrita siina sitte huomioida kaikkia ku 40 lasta on piirittany sut ja haluu pitaa sua kadesta. Me oltiin NIIN ilosesti yllattyneita, etta koulussa oli myos erityistukeatarvitsevia oppilaita, joilla ei toki ollut sita erityistukea tarpeeksi, mutta etta heidat oli otettu normaalille luokalle, eika heitetty syrjaan jonnekin piiloon. Paikallista inklusiivista opetusta nahtiin siis kaytannossa.
Valitunnilla oltiin koko koulun nahtavyys ja pienimmat oppilaat roikku meidan tukassa ja kasissa. Kaikki pikkutytot vuorollaan kavi "silittaan" (repi tahattomasti) meidan hiuksia ja kaski jattaa ne auki. Me taas ihastellaan joka paiva niiden ihania porrohiuksia! <3 Saiski itelle yhta hienot letit niinku nailla on.
Perjantaina sitten kaytiin vaihtareiden kans pizzalla rikkaiden alueella, pizza vahan kylla petti odotukset, mut massu taytty. Toiden jalkeen suunnattiin sitten pikapikaa suihkuun ja vaatteiden vaihtoon. Tarkoitus oli lahtea Jonnan kanssa baanalle, mut meille ei tullut vetta, joten illan aloitus venyi ja kysyttiin sitten meidan naapurinhuoneen tyttoa Britnia mukaan ja aloiteltiin omas majotukses ilta ja sielta sit tahdattiin keskustaan. Bil Canas oli baarin nimi ja paikalliset ilmeisesti ei harrasta turhan aikaisin baariin saapumista. Kaks tuntia odoteltiin sitten etta porukka saapuis. Jonnan suunnitelmat muuttuivat ja han meni sit kavereidensa takia eri baariin mut onneks meilla tytoilla oli silti onnistunu ilta, vaik ois ollu kiva Jonnaa nahda paremmin.
Biletettiin sitten siella ja nyt kaikki tarkkana! Voitte alkaa lyomaan nyt vetorahoja poytaan naiden Maikin mieskuvioiden suhteen...Taitavana tyttona tanssilattialta tarttui kuin tarttuikin paikallinen iso kala haaviin ja tassa nyt katsastellaan mihin tilanne kehkeytyy. Maikin eduksi mainittakoon, etta poijjalla nayttaa olevan rahaa ja aivot, joten ei ainakaan sen varjolla oo siipeilemassa. JA AITILLE TIEDOKS, et Anna on kylla painokivena lahkeenpuntissa, etta ei oo pelkoo etta Maikki paasis villiintymaan. TOKI ON AIVOT MUKANA JA EXTRAVAROVAISUUTTA kaikessa mita taalla touhutaan.
Tanaan hypattiin aamulla daladalan kyytiin aikaisin ja suunnattiin orpokodille ajoissa, jotta paastiin mukaan lasten jokasunnuntaiseen Bahai centerin kokooontumiseen. Haluttiin nahda miten lasten uskonasiat hoidetaan ja oikein mukava center olikin. Saatiin seurata lauluja ja lasten ns. opetuspiireja, joissa keskusteltiin tietysta aiheesta. Pienemmat askarteli. Lahinna muistutti ehka pyhakoulutyyppista toteutusta, sisalto toki oli ihan eri. Tykattiin kylla.
Illaksi suunnataan vaihtareiden kans syomaan intialaista ja huomenna viimehetken valmistelut Iringan ja Ruahan reissua varten. ELEFANTIT ODOTTAA SAFARILLA!! Tiistaina lahdetaan ja perjantaina tullaan takas Dariin. Lisaa sitten siis, ehka jopa saadaan kuviakin pari ladattua!
HALEJA!
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Viikonlopun saldoa
Lauantai aamu valkeni ja me pistettii bikinit reppuun ja suunnattiin Kipepeo beachille lasten ja saksalaisten vapaehtoisten kanssa. Aurinko helli taas hipiaa ja Maikki vahan karaytti olkapaita kun viihtyi turhan pitkaan meressa vauvameduusojen ja lasten kanssa. Ranta oli oikein komiasti asteikolla 1 - 10, 10 valkonaamaturistimesta. Hieno ranta silti! Nahtiin me yks pinkkishortsinen masaiki! :D Paikallisiaki jo nauratti.
Lapsilla oli kivaa, vaikka automatka kestiki reippaan tunnin molempiin suuntiin ja takakontissa matkustaneilla oli varsin saunameininki. Hiki virtas ja paastiin testaamaan myos autolautan hienous. Mieleen jai yksi hienoista t-paidoista jollain miehella " Nobody is perfect, I am nobody ".
Illalla suunnattiin takas kampille kiireesti. Seuraavaksi oli aikomus lahtea syomaan vaihtareiden kans thai-ruokaa ja jai meille ruhtinaallinen 30 min aikaa kayda suihkus ja valmistautua. NOH, Maikki sitten fiksusti vaati etta NYT LETIT POIS ku paivan hiekka ja merivesi annos paassa tuntui varsin ihastuttavalta. JOTEN, Anna kavi suihkus ja sitte hikipaissaan kiskottiin mun mustia hiuslisakkeita pois. Lahti siina oiva maara omaaki tukkaa, vaa PAAASIA on, etta saatiin ne POIS puolessa tunnissa. WOAH. melekosta. Baanalle suunnattiin oikein hehkeina ja daladala toimi myos molempien hiustenkuivaajana..Paikallisia ei ehka niinkaa naurattanu, ku ahtaassa pikku TOyota Hiacessa kaks suomityttoo leyhyttaa hiuksia takanaistuvien naamalla. HEH. Parasta oli, et Maikilta irtos siina vaihees viela aika paljo tukkaa..:P Tehtiin myos daladalassa matkustavien valkonaamojen yhteisennatys. 11 kpl. Nauratti jo itteeki seka paikallisia, joku mies kysyki etta mista maista me ollaan.
Thai Village oli ravintolan nimi. Sen loytaminen oli oma seikkailunsa, kun bajaj (eli mopotaksi) kuskit ei oikein olleet perilla paikan sijainnista. Me kaikki 11 ahtauduttiin 3 bajajiin ja siita lahti KILPA-AJO. Huh. Anna istu Maikin sylissa, James edessa ja meidan vieres oli saksan pariskunta Boris ja Eugenia. Kuski puhu hirveeta kyytia suahilia ja James vaan loi meille hammentyneita katseita, kun samalla toinen rengas veti hiekkamonttuja tienvieres ja toinen rengas oli asfaltin puolella noin 20 cm korkeammalla. Melko vinoa menoa oli ja ohiajavat autot ja varsinkin daladalat ja niiden matkustajat nauro meille AIVAN RAKANAURUA. Itekki revettiin sitten jo ihan taysin ku ei semmosta voi enaa kokea missaan muualla. Adrenaliini ja paniikki virtasi nauruhermoissakin. Meidan kuski otti loppukirin sitte, kun muut bajajit ajo ohi eri reittia. Talla pohjassa vedettiin salareittia ja oltiin kuin oltiinkin ensimmaisina, toki kuski halus sit 500 shillinkia extraa ku oli nopein :DDDD Naurettiin vaan ja maksettiin. Melko kyyti oli. AH, varmaan muistetaan aika kauan tama.
Ruoka oli suht OK, vaikka kaiken perusteella odotettiin paljo parempaa, edellisen viikon intialainen ravintola kyl hakkas tan thai paikan 6-0. Meita oli 16 syomassa. Ilta jatkui Irish Pubissa drinksuilla ja sielta muutamat innokkaat bilettajat viela jatkoivat Garden Avenue nimiseen tanssimestaan. Anna otti vesipullon ja antibiootit, hyppas itavaltalaisten kanssa taksiin ja luovutti silta iltaa. Oli kuulemma jo nukahtanu taksiin. :D Parit kuvat otettii Masai miesten kanssa, muutamat ois halunneet Maikista vaimon. Jatta ja Hanna vahan tanssi niiden kanssa.
Maikki, naturlich, jatkoi iltaa bilemeiningeissa Jatan ja Hannan kera. Tanssijalkaa vipatutti, joten eiku bailaamaan. Paikka oli hieno ja musa oikein hyvaa. Tormattiin Trella asuvaan rastaan, joka puhu suomea. HUVITTAVAA. Letkee meno oli, vaikkakin paikassa oli suurimmaks osaks intialaisia ym. rikkaita. Ensi kerralla haluan/halutaan paikallisten suosimaan paikkaan! Yo jatkui viela Hannan ja Jatan kaverin Estebanin hienon asunnon pihalla uima-altaassa ja Maikki jaikin sitte yoksi sinne. Aamulla han seikkaili bajajilla Changanyikeniin, kuski TIETENKIN muisti kysya nimea ja numeroa , mutta ei saanu numeroa. :)
Sunnuntai meni sit toissa ja iltasella suuntasimme Brajec baariin katsomaan MM-finaalia. Melkosta oli etsia istumapaikkaa,kun paikka oli tupaten taynna. Elisabeth keksi et pyysi kaljakoreja penkeiksi. Peli oli suht tylsa, Maikille maistui uni saannollisin valiajoin. HUPS. Anna kommentoi pelia itsekseen kovasti. James puhalteli Vuvuzelaa, Annan iloksi :D ja lopputulos tyydytti meita tyttoja oikein hyvin! Maikki oli vaan ilonen, ku paasi nukkumaan. Nukahteli viela paivakirjalauseidenki valissa, huomasi sen seuraavana paivana ku teksissa ei ollu paata eika hantaa.
Maanantaina nukuttiin (=Maikki nukku) pitkaan ja oltiin toissa. Ostettiin vihdoin oma vedenkeitin, TURHAAn, koska tanaan ois saatu Hannan keitin. EIPA ARVATTU. ARGH. Noh, ei se ollu ku vaivaiset 13 euroa ehka. Viihtyvyys lisaantyi kun Annan duudsonkannykka toimii taydellisena paikallisradiona! HuRAA, Reggae ja muslimimusiikki soi nyt meidankin huoneessa! ;)
Tanaan otettiin ittee niskasta kiinni ja otettiin kaikki ilo irti vedenkeittimesta. A. Pistettiin hammasharjat kuumaan veteen likoamaan. B. Siivottiin ruokapoyta ja siirrettiin kauneushoito & hygienia tuotteet toiselle poydalle. C. Pestiin valkopyykki (joka sotkettiin heti peraan sinisella paidalla HIENO HOMMA!) D. Loput pyykit veikin melkeen pari tuntia.
Huoneessa on 4 pyykkinarua ees taas ristiinrastiin ja ilmasto on TROOPPISEN KOSTEA! Repikaapa siita siella hienostosuomessa pesukoneinenne ja tuuletusparvekkeinenne! Meilla on hei keittio,makuuhuone,kodinhoitohuone,kauneussalonki ja vaatehuone ALL IN 1. Moniko voi sanoo samaa!?
Hanna soitteli meita mukaansa Mwengen taidemarkkinoille ostaan juttuja. Mukaan tarttui sitten kaikenlaista :) Kaytiin syomassa paikallisessa ravintolassa, lattialankut hyppi ja ruoka oli maittavaa. Korpit ja sisiliskot jakoivat ruokailuhetken kanssamme. Nyt lahdetaan toihin ja Hanna lahtee mukaan tsekkaileen orpokodin touhut. Illalla tulee taas yksi suomalaistytto lisaa meidan majoitukseen. Pierre myos kertoi etta Suomesta on tulossa vapaaehtoinen orpokodille syyskuussa. Melkosta Suomi huumaa taalla siis.
Ens viikolla aateltiin suunnata muutamien vaihtareiden kanssa Ruahan kansallispuistoon bongailemaan villielaimia. Iringakin tulee samalla tsekattua. Reissusta lisaa sitten kun on sen aika.
Annan terveydentila alkaa jo vahitellen normalisoitua, vaikka vahan viela massu artsyilee valilla. Maikin vatsalihaksia jomottaa akillinen tanssiminen. Muuten kaikki on oikein hyvin! :D (VARSINKI JOS PYYKKINARUT ON KESTANY EIKA PYYKIT LOYDY LATTIALTA ILLALLA).
This was it. Over and out!
Lapsilla oli kivaa, vaikka automatka kestiki reippaan tunnin molempiin suuntiin ja takakontissa matkustaneilla oli varsin saunameininki. Hiki virtas ja paastiin testaamaan myos autolautan hienous. Mieleen jai yksi hienoista t-paidoista jollain miehella " Nobody is perfect, I am nobody ".
Illalla suunnattiin takas kampille kiireesti. Seuraavaksi oli aikomus lahtea syomaan vaihtareiden kans thai-ruokaa ja jai meille ruhtinaallinen 30 min aikaa kayda suihkus ja valmistautua. NOH, Maikki sitten fiksusti vaati etta NYT LETIT POIS ku paivan hiekka ja merivesi annos paassa tuntui varsin ihastuttavalta. JOTEN, Anna kavi suihkus ja sitte hikipaissaan kiskottiin mun mustia hiuslisakkeita pois. Lahti siina oiva maara omaaki tukkaa, vaa PAAASIA on, etta saatiin ne POIS puolessa tunnissa. WOAH. melekosta. Baanalle suunnattiin oikein hehkeina ja daladala toimi myos molempien hiustenkuivaajana..Paikallisia ei ehka niinkaa naurattanu, ku ahtaassa pikku TOyota Hiacessa kaks suomityttoo leyhyttaa hiuksia takanaistuvien naamalla. HEH. Parasta oli, et Maikilta irtos siina vaihees viela aika paljo tukkaa..:P Tehtiin myos daladalassa matkustavien valkonaamojen yhteisennatys. 11 kpl. Nauratti jo itteeki seka paikallisia, joku mies kysyki etta mista maista me ollaan.
Thai Village oli ravintolan nimi. Sen loytaminen oli oma seikkailunsa, kun bajaj (eli mopotaksi) kuskit ei oikein olleet perilla paikan sijainnista. Me kaikki 11 ahtauduttiin 3 bajajiin ja siita lahti KILPA-AJO. Huh. Anna istu Maikin sylissa, James edessa ja meidan vieres oli saksan pariskunta Boris ja Eugenia. Kuski puhu hirveeta kyytia suahilia ja James vaan loi meille hammentyneita katseita, kun samalla toinen rengas veti hiekkamonttuja tienvieres ja toinen rengas oli asfaltin puolella noin 20 cm korkeammalla. Melko vinoa menoa oli ja ohiajavat autot ja varsinkin daladalat ja niiden matkustajat nauro meille AIVAN RAKANAURUA. Itekki revettiin sitten jo ihan taysin ku ei semmosta voi enaa kokea missaan muualla. Adrenaliini ja paniikki virtasi nauruhermoissakin. Meidan kuski otti loppukirin sitte, kun muut bajajit ajo ohi eri reittia. Talla pohjassa vedettiin salareittia ja oltiin kuin oltiinkin ensimmaisina, toki kuski halus sit 500 shillinkia extraa ku oli nopein :DDDD Naurettiin vaan ja maksettiin. Melko kyyti oli. AH, varmaan muistetaan aika kauan tama.
Ruoka oli suht OK, vaikka kaiken perusteella odotettiin paljo parempaa, edellisen viikon intialainen ravintola kyl hakkas tan thai paikan 6-0. Meita oli 16 syomassa. Ilta jatkui Irish Pubissa drinksuilla ja sielta muutamat innokkaat bilettajat viela jatkoivat Garden Avenue nimiseen tanssimestaan. Anna otti vesipullon ja antibiootit, hyppas itavaltalaisten kanssa taksiin ja luovutti silta iltaa. Oli kuulemma jo nukahtanu taksiin. :D Parit kuvat otettii Masai miesten kanssa, muutamat ois halunneet Maikista vaimon. Jatta ja Hanna vahan tanssi niiden kanssa.
Maikki, naturlich, jatkoi iltaa bilemeiningeissa Jatan ja Hannan kera. Tanssijalkaa vipatutti, joten eiku bailaamaan. Paikka oli hieno ja musa oikein hyvaa. Tormattiin Trella asuvaan rastaan, joka puhu suomea. HUVITTAVAA. Letkee meno oli, vaikkakin paikassa oli suurimmaks osaks intialaisia ym. rikkaita. Ensi kerralla haluan/halutaan paikallisten suosimaan paikkaan! Yo jatkui viela Hannan ja Jatan kaverin Estebanin hienon asunnon pihalla uima-altaassa ja Maikki jaikin sitte yoksi sinne. Aamulla han seikkaili bajajilla Changanyikeniin, kuski TIETENKIN muisti kysya nimea ja numeroa , mutta ei saanu numeroa. :)
Sunnuntai meni sit toissa ja iltasella suuntasimme Brajec baariin katsomaan MM-finaalia. Melkosta oli etsia istumapaikkaa,kun paikka oli tupaten taynna. Elisabeth keksi et pyysi kaljakoreja penkeiksi. Peli oli suht tylsa, Maikille maistui uni saannollisin valiajoin. HUPS. Anna kommentoi pelia itsekseen kovasti. James puhalteli Vuvuzelaa, Annan iloksi :D ja lopputulos tyydytti meita tyttoja oikein hyvin! Maikki oli vaan ilonen, ku paasi nukkumaan. Nukahteli viela paivakirjalauseidenki valissa, huomasi sen seuraavana paivana ku teksissa ei ollu paata eika hantaa.
Maanantaina nukuttiin (=Maikki nukku) pitkaan ja oltiin toissa. Ostettiin vihdoin oma vedenkeitin, TURHAAn, koska tanaan ois saatu Hannan keitin. EIPA ARVATTU. ARGH. Noh, ei se ollu ku vaivaiset 13 euroa ehka. Viihtyvyys lisaantyi kun Annan duudsonkannykka toimii taydellisena paikallisradiona! HuRAA, Reggae ja muslimimusiikki soi nyt meidankin huoneessa! ;)
Tanaan otettiin ittee niskasta kiinni ja otettiin kaikki ilo irti vedenkeittimesta. A. Pistettiin hammasharjat kuumaan veteen likoamaan. B. Siivottiin ruokapoyta ja siirrettiin kauneushoito & hygienia tuotteet toiselle poydalle. C. Pestiin valkopyykki (joka sotkettiin heti peraan sinisella paidalla HIENO HOMMA!) D. Loput pyykit veikin melkeen pari tuntia.
Huoneessa on 4 pyykkinarua ees taas ristiinrastiin ja ilmasto on TROOPPISEN KOSTEA! Repikaapa siita siella hienostosuomessa pesukoneinenne ja tuuletusparvekkeinenne! Meilla on hei keittio,makuuhuone,kodinhoitohuone,kauneussalonki ja vaatehuone ALL IN 1. Moniko voi sanoo samaa!?
Hanna soitteli meita mukaansa Mwengen taidemarkkinoille ostaan juttuja. Mukaan tarttui sitten kaikenlaista :) Kaytiin syomassa paikallisessa ravintolassa, lattialankut hyppi ja ruoka oli maittavaa. Korpit ja sisiliskot jakoivat ruokailuhetken kanssamme. Nyt lahdetaan toihin ja Hanna lahtee mukaan tsekkaileen orpokodin touhut. Illalla tulee taas yksi suomalaistytto lisaa meidan majoitukseen. Pierre myos kertoi etta Suomesta on tulossa vapaaehtoinen orpokodille syyskuussa. Melkosta Suomi huumaa taalla siis.
Ens viikolla aateltiin suunnata muutamien vaihtareiden kanssa Ruahan kansallispuistoon bongailemaan villielaimia. Iringakin tulee samalla tsekattua. Reissusta lisaa sitten kun on sen aika.
Annan terveydentila alkaa jo vahitellen normalisoitua, vaikka vahan viela massu artsyilee valilla. Maikin vatsalihaksia jomottaa akillinen tanssiminen. Muuten kaikki on oikein hyvin! :D (VARSINKI JOS PYYKKINARUT ON KESTANY EIKA PYYKIT LOYDY LATTIALTA ILLALLA).
This was it. Over and out!
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Vaihderikas viikko
No niin. Vihdoin loydettiin paivasaikaan toimiva nettikahvila, kun viime paivat on metsastetty nettia ja se on aina ollu kaatuneena. Nyt onnisti.
Elikkas, mitas kaikkea on tapahtunutkaan tassa edellisen paivityksen jalkeen..
Viime viikonloppu la-su vietetiin Bagamoyossa (Haapaveden ystavyyskaupunki). Tarkoitus oli vahan lohota rannalla ja kayda tutustumassa paikallisen kulttuurifestivaalin tarjontaan. Reissuun lahti 11 tyyppia, joihin sisaltyi meidan lisaksi 9 vaihtaria. Ihan mieleton pitka valkoinen hiekkaranta avautu silmien eteen, kun Bora Beach Resort hotellin takapihalle talsittiin. Mieletonta! Se tais olla eka ajatus.
Vietettiin leppoisa paiva rannalla, Intian valtameressa uiden ja ravintolassa syoden, illalla suunnattiin festareille, jossa meno oli mita mahtavin. Esityksia oli laidasta laitaan niin perinnetanssista ihan nykyhiphoppiin. Ah, se rytmien syke! <3 Kuvamateriaalia kertyi kiitettavasti. Afrikkalaiset rytmit meni meilla molemmilla veriin!!!
Sunnuntaina jumittiin taas rannalle ja siina vierahtikin hyva tovi. Variakin tarttui jo pintaan, silla keskipaivan aurinko porotti pilvettomalta taivaalta. Muistoksi tasta Annalla karahti paa ja selka, Maikilla vain vahan selka ja NAPA. Ei olla silti hilseilty! Pizz Buin +50 aurinkovoide on kunnon voide! Reissusaldona siis vain yksi mp3-soitin pollittiin meidan kaverilta, kun se hyvauskoinen antoi sen jollekin pojalle lainaan rannalla ja sitten ite nukahti ja poika oli silla valin haipyny. Hotellinomistaja olis halunnu teha siita poliisiasian, mutta me ei suostuttu nayttaan pojan kuvaa niille, silla sitte se raukka ois joutunu tosi vaikeuksiin.
Dariin paastiin melko helposti pikkubussilla, joka tosiaan maksoi 1200 shillinkia yhteen suuntaan. Taa on sama ku 60 centtia..suunnilleen, etta ei kovin pahasti kirpassu tuo 70km matka rahapussissa. Taalla yleisestikin julkinen liikenne on todella halpaa. Tottakai pitaa suhteuttaa se paikallisten tulotasoon, mutta silti se on halpaa.
Paatimme myos viikonlopun jalkeen, etta emme muuta orpokodille asumaan. Ollaan totuttu hyvin jo kulkemaan tyopaikalle ja suhteessa hintalaatusuhde on parempi nykyisessa asuinpaikassamme.
Maanantaista asti on sitten taas kayty toissa ja tutustuttu Dariin. Aamupaivat aina menee aika samaa rataa, jos ei oo muuta ohjelmaa. Herataan, etsitaan aamupalaa (Twix-patukka, mango, banaani tai mandaazi (= sama ku sokeriton munkki)) Sen jalkee matka jatkuu kohti yliopiston kafeteriaa, jossa ruoaksi tanaan saatiin chapati-leipaa lehmansuolikeitolla.(niin me ainakin oletettiin, ulkonaon ja hajun seka Annan testimaistamisen jalkeen.) Jai tytoilla keitot kuppiin. Hedelmalautanen yliopistolla on aivan ihanaa.
Maanantaina orpokodille polahti Kanadasta perhe, jotka on adoptoineet sielta lapsen. He tulivat yllatysvisiitille ja me sitten paastiin lasten mukana paikalliseen rikkaiden alueen lasten huviparkkiin iltapaivaksi. Pelattiin siella korista, jalkapalloa ja uitiin. Lapsilla oli hauskaa ja kanadalaiset olivat oikein mukavia. Saatiin kuivat hampparit joissa oli valissa pihvi ja juusto tai kanapala. Ketsuppia yritettii valiin ankea et joltai maistuis. Ranskikset oli ihan syotavia kuitenki. :D Ei siis olla pikaruuan ystavia sinansa taalla.
Taalla elintaso erot on aivan valtavia. Oli mukavaa nahda matkalla huviparkkiin kuinka yhtakkia tienvierustojen tuttu maisema muuttui rikkaiden kartanoalueeksi.
Tiistaina James (jenkkiystavamme) lahti meita ohjastamaan tuonne ihan keskustaan Kallen ja korealaisten kanssa. Kaytiin Postalla, joka on ihan merenrannassa, lahella kalasatamaa jne. Tuoksu oli selkeasti kala ja ihmiset kovin innoissaan meista "muzunguista" (valkonaama). Huomiota saatiin ihan kiitettavasti taas. Letit nayttaa herattavan mielenkiintoisia reaktioita, mutta kaikki tahan mennessa positiivisia. Kalasatamassa nahtiin kaiken maailman kaloja ja merenelavia merihevosista jattisuuriin samakeihin (samaki=kala)
Paasimme keskiviikkona tutustumaan myos tansanialaiseen terveydenhuoltoon. Vietimme nimittain keskiviikon Aga Khanin sairaalassa (paikallinen rikkaiden sairaala), kun Anna fiksuna tyttona unohti tuon juomispuolen alkuviikosta ja sai sitten pissatulehduksen ja nestehukan. Hiphuraa. Ei oo aikoihin kukaan noin usein vessassa ravannu. Onneksi paastiin kuitenkin vastaanotolle, vaikka taalla oli pyhapaiva ja tajuttiin aamulla heti alkaa nesteyttaan tyttoo, kun osattiin vahan jo odottaa tammosta muiden vaihtareiden kokemusten perusteella. Sairaalassa kaveltiin luukulta luukulle ja useammalle laakarille ja hoitajalle. Anna sai antibiootit ja nyt jo aivan ruumiin ja sielun voimissa. :)Ainakin melkein. Puhuuki taas vaihteeks jarkevia, ku keskiviikkona ei aina aivan tullu selkeeta tekstia suustakaa kun pyorrytti ja olo oli kehno. Onni olla taalla kaksin, niin edes toinen saattaa olla kunnossa ja voi huolehtia hoitoon.
Orpokodilla on oltu sitten ja lapset on edelleen ihania. Jokainen on oma persoonansa ja pikkujuttuja opitaan joka paiva. Suahilin kielitaidotkin siina sivussa on hurjasti petraantunu, nyt jo ymmartaa paljon ja James on auttanu meita tosi paljon kirjoittamalla ohjelappuja ym. Hannan ja Jatan kanssa on kayty syomassa keskiviikkona ihanassa intialaisessa ravintolassa! <3 Hyva ruoka JA KOMEAT MIEHET on taalla suuri ilo keskella tata arkea. Namnam.
Tanailtana olis sitten SINKKUELAMAA 2 ensi-ilta, joten suuntaamme sinne tyttoporukalla. :) Viikonloppuna on luvassa biletysta??, MM-finaali!!! ja muuta hauskaa.. Taalla ei oo tuo tarkempi aikataulutus tai liian tarkka suunnittelu muodissa, joten mennaan vahan niinku fiiliksen mukaan. :)
Elikkas, mitas kaikkea on tapahtunutkaan tassa edellisen paivityksen jalkeen..
Viime viikonloppu la-su vietetiin Bagamoyossa (Haapaveden ystavyyskaupunki). Tarkoitus oli vahan lohota rannalla ja kayda tutustumassa paikallisen kulttuurifestivaalin tarjontaan. Reissuun lahti 11 tyyppia, joihin sisaltyi meidan lisaksi 9 vaihtaria. Ihan mieleton pitka valkoinen hiekkaranta avautu silmien eteen, kun Bora Beach Resort hotellin takapihalle talsittiin. Mieletonta! Se tais olla eka ajatus.
Vietettiin leppoisa paiva rannalla, Intian valtameressa uiden ja ravintolassa syoden, illalla suunnattiin festareille, jossa meno oli mita mahtavin. Esityksia oli laidasta laitaan niin perinnetanssista ihan nykyhiphoppiin. Ah, se rytmien syke! <3 Kuvamateriaalia kertyi kiitettavasti. Afrikkalaiset rytmit meni meilla molemmilla veriin!!!
Sunnuntaina jumittiin taas rannalle ja siina vierahtikin hyva tovi. Variakin tarttui jo pintaan, silla keskipaivan aurinko porotti pilvettomalta taivaalta. Muistoksi tasta Annalla karahti paa ja selka, Maikilla vain vahan selka ja NAPA. Ei olla silti hilseilty! Pizz Buin +50 aurinkovoide on kunnon voide! Reissusaldona siis vain yksi mp3-soitin pollittiin meidan kaverilta, kun se hyvauskoinen antoi sen jollekin pojalle lainaan rannalla ja sitten ite nukahti ja poika oli silla valin haipyny. Hotellinomistaja olis halunnu teha siita poliisiasian, mutta me ei suostuttu nayttaan pojan kuvaa niille, silla sitte se raukka ois joutunu tosi vaikeuksiin.
Dariin paastiin melko helposti pikkubussilla, joka tosiaan maksoi 1200 shillinkia yhteen suuntaan. Taa on sama ku 60 centtia..suunnilleen, etta ei kovin pahasti kirpassu tuo 70km matka rahapussissa. Taalla yleisestikin julkinen liikenne on todella halpaa. Tottakai pitaa suhteuttaa se paikallisten tulotasoon, mutta silti se on halpaa.
Paatimme myos viikonlopun jalkeen, etta emme muuta orpokodille asumaan. Ollaan totuttu hyvin jo kulkemaan tyopaikalle ja suhteessa hintalaatusuhde on parempi nykyisessa asuinpaikassamme.
Maanantaista asti on sitten taas kayty toissa ja tutustuttu Dariin. Aamupaivat aina menee aika samaa rataa, jos ei oo muuta ohjelmaa. Herataan, etsitaan aamupalaa (Twix-patukka, mango, banaani tai mandaazi (= sama ku sokeriton munkki)) Sen jalkee matka jatkuu kohti yliopiston kafeteriaa, jossa ruoaksi tanaan saatiin chapati-leipaa lehmansuolikeitolla.(niin me ainakin oletettiin, ulkonaon ja hajun seka Annan testimaistamisen jalkeen.) Jai tytoilla keitot kuppiin. Hedelmalautanen yliopistolla on aivan ihanaa.
Maanantaina orpokodille polahti Kanadasta perhe, jotka on adoptoineet sielta lapsen. He tulivat yllatysvisiitille ja me sitten paastiin lasten mukana paikalliseen rikkaiden alueen lasten huviparkkiin iltapaivaksi. Pelattiin siella korista, jalkapalloa ja uitiin. Lapsilla oli hauskaa ja kanadalaiset olivat oikein mukavia. Saatiin kuivat hampparit joissa oli valissa pihvi ja juusto tai kanapala. Ketsuppia yritettii valiin ankea et joltai maistuis. Ranskikset oli ihan syotavia kuitenki. :D Ei siis olla pikaruuan ystavia sinansa taalla.
Taalla elintaso erot on aivan valtavia. Oli mukavaa nahda matkalla huviparkkiin kuinka yhtakkia tienvierustojen tuttu maisema muuttui rikkaiden kartanoalueeksi.
Tiistaina James (jenkkiystavamme) lahti meita ohjastamaan tuonne ihan keskustaan Kallen ja korealaisten kanssa. Kaytiin Postalla, joka on ihan merenrannassa, lahella kalasatamaa jne. Tuoksu oli selkeasti kala ja ihmiset kovin innoissaan meista "muzunguista" (valkonaama). Huomiota saatiin ihan kiitettavasti taas. Letit nayttaa herattavan mielenkiintoisia reaktioita, mutta kaikki tahan mennessa positiivisia. Kalasatamassa nahtiin kaiken maailman kaloja ja merenelavia merihevosista jattisuuriin samakeihin (samaki=kala)
Paasimme keskiviikkona tutustumaan myos tansanialaiseen terveydenhuoltoon. Vietimme nimittain keskiviikon Aga Khanin sairaalassa (paikallinen rikkaiden sairaala), kun Anna fiksuna tyttona unohti tuon juomispuolen alkuviikosta ja sai sitten pissatulehduksen ja nestehukan. Hiphuraa. Ei oo aikoihin kukaan noin usein vessassa ravannu. Onneksi paastiin kuitenkin vastaanotolle, vaikka taalla oli pyhapaiva ja tajuttiin aamulla heti alkaa nesteyttaan tyttoo, kun osattiin vahan jo odottaa tammosta muiden vaihtareiden kokemusten perusteella. Sairaalassa kaveltiin luukulta luukulle ja useammalle laakarille ja hoitajalle. Anna sai antibiootit ja nyt jo aivan ruumiin ja sielun voimissa. :)Ainakin melkein. Puhuuki taas vaihteeks jarkevia, ku keskiviikkona ei aina aivan tullu selkeeta tekstia suustakaa kun pyorrytti ja olo oli kehno. Onni olla taalla kaksin, niin edes toinen saattaa olla kunnossa ja voi huolehtia hoitoon.
Orpokodilla on oltu sitten ja lapset on edelleen ihania. Jokainen on oma persoonansa ja pikkujuttuja opitaan joka paiva. Suahilin kielitaidotkin siina sivussa on hurjasti petraantunu, nyt jo ymmartaa paljon ja James on auttanu meita tosi paljon kirjoittamalla ohjelappuja ym. Hannan ja Jatan kanssa on kayty syomassa keskiviikkona ihanassa intialaisessa ravintolassa! <3 Hyva ruoka JA KOMEAT MIEHET on taalla suuri ilo keskella tata arkea. Namnam.
Tanailtana olis sitten SINKKUELAMAA 2 ensi-ilta, joten suuntaamme sinne tyttoporukalla. :) Viikonloppuna on luvassa biletysta??, MM-finaali!!! ja muuta hauskaa.. Taalla ei oo tuo tarkempi aikataulutus tai liian tarkka suunnittelu muodissa, joten mennaan vahan niinku fiiliksen mukaan. :)
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Viikonloppu haamottaa!
Taitaa olla jo viides paiva taalla Darissa. Ollaan koko ajan oppimassa uusia asioita. Hirveasti infoa taytyy imea itseensa, etta ylipaataansa selviaa ja sitten infoa, joka on tarkea vain kaytannon tilanteiden kannalta.
Kuten aiemmin mainittiin, taalla kosteuden maara on ihan hirvean suuri. Meilla oli eilen pyykkipaiva ja kuten arvata saattaa oltiin yltapaalta hiesta kun saatiin kylmassa vedessa pestyt pyykit kuivumaan. Meidan asunto on erittain luksuspaikka verrattuna paikkoihin missa hieman parempiosaisetkin ihmiset asuvat.
Me ollaan tutustuttu yliopiston ruokalaan ja sen tarjontaan. Hyvana paivana yliopiston ruokalasta saa hyvaa riisia herneilla tai muilla lisukkeilla. Paha puoli on, etta lahes joka kerta ruuasta loytyy kivia, hiekkaa tai otokoita. Yliopiston ruokalan ollessa meidan tyomatkalla, me ollaan ihastuttu cafeterian tarjoamaan hedelmalautaseen. Taalla hedelmat ON NIIN PALJON PAREMPIA kuin Suomessa. Ne ei edes maistu samalta. Anna on ainaskin nykyaan suuri mango ja ananasfani.
Illalla vietimme ihanan illanistujaishetken Hannan, Hannan vanhempien, Jatan, Christofin ja Elisabethin (Itavaltalaisvaihtareiden) kanssa.
Maikille laitettiin eilen Afrikkaletit tummina lisakkeineen ja minulle laitettiin tanaan letit paahan ilman lisakkeita tosin.
Tanaan oltiin kanssa ostamassa kangasta keskustasta. Samalla nahtiin uusia paikkoja, kun mentiin Daladalalla noin 45 min.
Realiteetit alkaa iskea tajuntaan ja hymy on hyytynyt useitakin kertoja, mutta kylla tama tasta ja me yritetaan parjata. Yritetaan imea koko ajan uutta infoa, jotta selvittais taalla paremmin ja opittais kielta.
Tanaan viela illalla jalkapalloa katsomaan Kallen kanssa. Kivaa!
Hirvea ikava teita kaikkia.
Take care!
Anna na Maissi
Kuten aiemmin mainittiin, taalla kosteuden maara on ihan hirvean suuri. Meilla oli eilen pyykkipaiva ja kuten arvata saattaa oltiin yltapaalta hiesta kun saatiin kylmassa vedessa pestyt pyykit kuivumaan. Meidan asunto on erittain luksuspaikka verrattuna paikkoihin missa hieman parempiosaisetkin ihmiset asuvat.
Me ollaan tutustuttu yliopiston ruokalaan ja sen tarjontaan. Hyvana paivana yliopiston ruokalasta saa hyvaa riisia herneilla tai muilla lisukkeilla. Paha puoli on, etta lahes joka kerta ruuasta loytyy kivia, hiekkaa tai otokoita. Yliopiston ruokalan ollessa meidan tyomatkalla, me ollaan ihastuttu cafeterian tarjoamaan hedelmalautaseen. Taalla hedelmat ON NIIN PALJON PAREMPIA kuin Suomessa. Ne ei edes maistu samalta. Anna on ainaskin nykyaan suuri mango ja ananasfani.
Illalla vietimme ihanan illanistujaishetken Hannan, Hannan vanhempien, Jatan, Christofin ja Elisabethin (Itavaltalaisvaihtareiden) kanssa.
Maikille laitettiin eilen Afrikkaletit tummina lisakkeineen ja minulle laitettiin tanaan letit paahan ilman lisakkeita tosin.
Tanaan oltiin kanssa ostamassa kangasta keskustasta. Samalla nahtiin uusia paikkoja, kun mentiin Daladalalla noin 45 min.
Realiteetit alkaa iskea tajuntaan ja hymy on hyytynyt useitakin kertoja, mutta kylla tama tasta ja me yritetaan parjata. Yritetaan imea koko ajan uutta infoa, jotta selvittais taalla paremmin ja opittais kielta.
Tanaan viela illalla jalkapalloa katsomaan Kallen kanssa. Kivaa!
Hirvea ikava teita kaikkia.
Take care!
Anna na Maissi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)