Vähän on venynyt nämä viimeisten päivien päivitykset. Elämä ollut melko hektistä.
Tansania on jo jäänyt taakse ajat sitten, mutta vielä lyhyesti viimeisten päivien juttuja. Päästiin kuin päästiinkin Sansibarille löhöämään ja nauttimaan lomasta. Anna, Jonna & Maikki siis suuntasivat kulkunsa meren yli saarelle, jossa vietettiin Ramadania. Lauttamatka oli jokseenkin mielenkiintoinen, massussa vello ja ympärillä jaettiin oksennuspusseja ja yökittiin. Me säästyimme siltä kun lyötiin makuulle ja silmät kiinni. Anna taisi ihan ääneen kiljaista kun säikähti oksennuspussienjakajapoikaa herätessään siihen että pussi oli siinä nenän edessä. :)
Stone Townissa etsittiin sitten ensimmäiseksi ruokapaikka (oli melko kiven takana löytää) mutta onnistuttiin. Jonnan tuttava William tuli sitten hakemaan meitä ja suunnattiin kaupan kautta kohti saaren pohjoisosaa. Nungwi ja Kendwa olivat ihania. Turisteja oli jonkinverran, mutta fiilis oli hyvä ja rannat ihania <3 Uitiin, löhöttiin ja biletettiin 2 iltaa. Viimeinen päivä maattiin rannalla, vaikka kuinka oli pilvistä :D Alkoi olla viimeiset hetket saada ne rusketusrajat.
Nautimme toki vielä paikallisesta hieronnasta (3 tyttöä makas pitkin poikin pientä huonetta ja paikalliset mammat pisti kookosöljyn virtaamaan ja me nautittiin). Maikki otti myös hennatatskan jalkaan.
Lautta takaisin oli suhteellisen höykkyävä. Otettiin sitten omat neuvot käyttöön ja lyötiin maate patjalle lusikkaan kaikki kolme. Toimi. Masaipoikia vähän nauratti tää meidän järjestely.
Viimeiset päivät yritettiin sitten käyttää tehokkaasti. Lapsille kehitettiin valokuvia. Olivat iloisia niistä, vaikka ois ollu kivempi toteuttaa kuvausprojekti vielä vähän paremmin. Aina ei kaikki vaan mene ihan kuin on suunnitellut. Käytiin leffassa myös, vesipuistosuunnitelma vähän jäi ajanpuutteen ja kyytien järjestämisen vuoksi. Lapset oli silti ihania ja tuntui ihan hirveän kauhealta sanoa heipat.
Viimeisenä päivänä sitten oltiin sovittu, että pidetään herkkukestit ja hengaillaan vain pelien ja leikkien merkeissä. Mentiin paikalle ja lapset yllätti meidät ihan tyystin, koska ei osattu odottaa heiltä sellaista innostusta. (yleensä eivät hirveästi reagoineet vapaaehtoisten lähtöön)..No meidän kanssa halusivat sitten oikeasti hengata. Halusivat paperia ja kohta oli olohuoneen lattialla iso rinki kirjoittamassa meille ja meidän sukulaislapsille kirjeitä. Kyllä siinä sai muutamaan otteeseeen nieleskellä ettei purskahtanu itkuun.
Lopuksi otettiin vielä yhteiskuvia ja hyvästeltiin (ainakin joksikin aikaa). Yhtäkkiä sieltä hyppäsi semmosetkin lapset kaulaan joilta ei olis semmoista odottanut ja sulkeutuneinkin tyttö kirjoitti ihan uskomattoman koskettavan kirjeen joka yllätti meidän ihan täysin. Lähettiin palat kurkussa sitten kohti kämppää. Tunneryöppy velloi sisällä ja Anna kysyikin sitten mopotaksin kyydissä, että joko saa itkeä.
Anna hengaili paljon kämpillä kirjojen parissa ja Maikki kävi iltajuoksuillaan kun vielä pystyi. Viimeinen ilta sitten otettiin rennosti, pakattiiin kamat valmiiksi, säkitettiin reput ja lähettiin baanalle. Alkuyö menikin sitten baarissa ja moottoripyörän kyydissä. Lentokentälle suunnattiin aamu 3 aikaan. Taksissa sitten aukes viimestään Maikinkin kyynelkanavat ja pienet Atlantit heitettiin. Siinä kyynelsumussa sitten lipputiskille ja koneeseen. Pikkusen teki tiukkaa lähtee.
Päivät kului ihan älytöntä vauhtia ja reissu loppui aivan liian aikaisin. Muistoksi jäi roppakaupalla ihania kokemuksia ja kasvettiin niin suuntaan jos toiseen. Lapset jää meidän sydämiin varmaan ainiaaksi ja takaisin on päästävä. IHANA TANSANIA; IHANA DAR; IHANAT IHMISET; IHANAT BOONABAANALAISET <3
WE <3 Tanzania
