Seminaariviikko yliopistolla

Perjantaina 23.7. totesimme lopullisesti, etta Annan pankkikortti on mennyt lakkoon, joten Maikin vastaavalla mennaan nyt loppuun asti. Lahdimme iltamissa safarilta palanneiden vaihtareiden kanssa syomaan korealaiseen ravintolaan. Oli mukavaa viettaa iltaa ystavien kanssa, joidenkin kanssa valitettavasti viimeista kertaa. Maikki tahtoi korostaa, etta ravintolassa ei ollu hyvaa ruokaa. Annalla oli.

Annaa on alkanut paleltamaan taalla iltaisin auringon laskettua, eli sopeutuminen on tapahtunut. Annaa nyt jo pelottaa Suomeen palaaminen, kun tajusi, etta Suomessa todennakoisesti on tuplasti kylmempi. Talla hetkella tosin Suomessa tuntuu olevan paljon lampimampi kuin taalla. Maikki nauraa Annalle, kun Maikin Lariamhikoaminen ei edelleenkaan lopu.

Lauantaina 24.7. jai meidan beach haaveet taka-alalle, kun Maikin maha TAAS otti itseensa ja paatti pitaa meidat sangyssa aamun. Annan mahakin solidaarisuudesta kiukkusi, kun Anna uskalsi syodä paikallisia maitotuotteita. Boona-Baanan jalkeen Maikin ja Annan olo parani sen verran, etta Maikki suuntasi Mlimani city Mallille shoppailemaan biletysvaatteita ja Anna suuntasi pelaamaan futista vaihtareiden joukkueen vahvistukseksi. Kuten Maikki nopeassa edellisessa päivityksessä totesi, Annan nilkan nivelsiteet venahti, TAAS. Joten teippi jalassa on menty viikko. Onneksi mukana oli urheiluteippia ja Mlimanilta Anna loysi lisää, joten kaikki ok sen suhteen.

Maikki suuntasi sitten iltamissa bilettämään saksalaisten tyttöjen kanssa ensiksi illan istumista pubissa, jonka jälkeen Maikki suuntasi ystävineen Millenium Towersien kattoterassibaariin, jossa alkuyö meni tanssien ja rikkaiden poikien drinkkejä juoden. Pojat päättivät haluta Sun Cirroon tanssimaan, joten maksoivat sitten kaikki sisään paikallisten suosimaan tanssipaikkaan. Meno oli makia ja saatiin seurata hip hop battlea. Loppuillasta Maikkia ahdisti, kun saksalaisen kaverin "poikaystävä" ryhtyi liian tuttavalliseksi ja olisi halunnut viedä Maikin kotiin. Loppujen lopuksi Maikki meni tyttöjen kanssa nukkumaan ja pääsi aamulla meidän lemppari bajaj kuskin kyydillä kotiin. Kaverin jätkä soitteli perään, mutta hälle ei vastattu.
In the mean time... Anna jäi istumaan iltaa vaihtareiden kanssa parvekkeellemme. Oli ihanaa saada rauhassa syödä ja jutustella ystävien kanssa.

Sunnuntaina 25.7. Anna suuntasi Elisabethin kanssa kylämme kirkkoon paikalliseen luterilaiseen jumalanpalvelukseen. Tanssia ja menevää laulua säestivät sähkökitarat, basso ja syntikka. Anna ilokseen huomasi kahden naispapin läsnäolonkin messua seuratessa. Saarnan jälkeen meidät kutsuttiin seurakunnan eteen esittäytymään kertomaan jotain itsestämme. Oli todella ihanaa, että koko seurakunta toivotti meidät tervetulleeksi. Messun jälkeen meitä ei päästetty lähtemään kotia, vaan meidät vaadittiin jäämään syömään seurakunnan valmistamaa ruokaa. Oli todella hienoa, että meidät vieraat istutettiin tärkeimmälle paikalle pappien pöytään syömään. Messua seuratessa Anna jälleen kerran totesi, että voi kun meillä suomalaisilla olisi niin paljon oppimista paikallisilta. Täällä ihmisestä välitetään ja yritetään antaa omastaan aina, vaikkei siihen olisikaan varaa.

Sunnuntai-iltana veimme Boona-Baanan lapset elokuviin. Menimme katsomaan Toy Story 3 3D:nä ja kaksi vanhempaa menivät katsomaan The Day and Knightia. Lapset tuntuivat tykkäävän kovasti elokuvasta, kuten mekin. Saattoi parit kyyneleet vierähtää meiltä isoiltakin tytöiltä siinä Lariam-tunnekuohussa kun Toy Story kosketti.

Maanantaina 26.7.2010 Suuntasimme ensimmäiseen seminaaripäivään yliopistolle. Oli mukava tavata uusia ihmisiä eripuolilta maailmaa, sekä toivottaa tervetulleeksi Suomesta saapuvat "kolleegamme". Saimme kuunnella mielenkiintoisesta Sambiassa tehdystä tutkimuksesta opettajien pätevyydestä, sekä Namibian yliopiston tavoitteesta luoda laadukas opettajankoulutusjärjestelmä ja mitä quality teacher education pitää sisällään.

Iltapäivästä suuntasimme Santerin (Suomesta tulleen M.Ed opiskelijan) kanssa Mwengeen ostelemaan tuliaisia. Illalla suuntasimme syömään seminaarin osallistujien kanssa ravintolaan. Päänvaivaa aiheutti logistiset ongelmat, kun kuskimme oli juonut ravintolassa turhan paljon. Asia kuitenkin selvisi ja pääsimme kaikki kotiin. Täällä olemme saaneet huomata, että alkoholin juominen tai muiden huumaavien aineiden käyttö ei ole ongelma auton tai muiden liikennevälineiden ajamiselle. Olemme useamman kerran olleet hieman epävarmoja kotiinpääsystä, kun on osoittautunut, että kuskimme ei taidakaan olla ihan selvänä. Mutta kaikki hyvin edelleen.

Tiistaina 27.7. kuuntelimme esityksiä Namibian seka Tansanian koulutuspoliittisista tilanteista. Illalla Santerin ja Jukan (ylivieskalaisen opettajan) kanssa kävimme syömässä Mlimanin ravintolassa ja reflektoimme oikein urakalla päivän luentoja. Oikein mukava ilta.

Keskiviikkona 28.7. lähdimme tutustumaan Bagamoyon kouluihin. Saimme pikakokemusta sekä government schooleihin(valtion kouluihin), että yksityiskouluihin. Päivä oli kiireinen, mutta todella antoisa.

Torstaina 29.7. saimme luentosarjan Etelä-Afrikan opettajakoulutuksesta, sekä koulujen tämänhetkisistä haasteista. Oli erittäin mielenkiintoista. Session jälkeen suuntasimme Santerin kanssa Mlimanille, josta otimme käyttöön mopotaksin määrättömäksi ajaksi. Lähdimme ajelemaan kohti Santerin vanhoja kotipaikkoja. Ensin pyörähdimme yläasteella, jonka jälkeen etsiskelimme Santerin vanhaa kotia, joka löytyi, mutta osoittautui muuntautuneeksi yrityksien toimistoksi. Pääsimme tutustumaan kuitenkin sisälle ja ihmettelemään miten olohuoneeseen voikin asentaa niin montaa sermiä. Muutaman paikan lisäksi päädyimme Suomen Suurlähetystön aidan taakse, josta vartijat ja saksanpaimenkoirat toivottivat meidät tervetulleeksi. Saksanpaimenkoirien Nallen, Napin ja Liisan opastuksella ihmettelimme lähetystön saunaa ja Iittalan laseja. Toisin sanoin, kävimme pikavisiitillä Suomen maaperällä.

Päädyimme kierroksen jälkeen istumaan hienostohotelli Mövenbickin terassille. Saimme molemmat hepulin hienostohotellin vessasta, kun hanasta tuli lämmintä tai jopa KUUMAA vettä ja käsipaperitelineessä oli oikeasti paperia. Pieniä ihmeitä maailmalta. Pohdimme kovasti hotelliin astuessamme, että mihin maahan olimmekaan päätyneet. Ihmettelyn jälkeen suuntasimme Jukan, tuutori-Hannan ja Santerin kanssa lemppari intialaiseen ravintolaan syömään, jälleen kerran erinomaista ruokaa.

Perjantaina 30.7. viimeisenä seminaaripäivänämme annoimme vieraillemme suomalaisen perspektiivin opettajan koulutuksesta. Seminaari oli loppujenlopuksi todella antoisa ja antoi meille molemmille paljon ajateltavaa. Anna on tällä viikolla ainakin saanut monia ahaa elämyksiä ja oppinut paljon uutta, sekä seminaarin annista, että iltaisista keskusteluistamme, erityisesti suomalaisten seminaarin osallistujien kanssa. Täällä olemme molemmat oppineet paljon itsestämme, paikallisesta kulttuurista sekä omasta suomalaisesta kulttuuristamme. On se mielenkiintoista, että pitää lähteä kauaksi kotoa, että oppii itsestä ja omasta kulttuurista eniten.

Kävimme syömässä hienossa beach ravintolassa viimeistä illallistamme seminaariporukan kanssa. Meininki oli rento ja oli hienoa saada tutustua ja saada uusia kontakteja. Skottinainen innostui turhan innokkaaksi amoriksi Maikin mielestä illan aikana.

Paluu arkeen tapahtui pyykkäyksen kautta. Tänään taas Boona-Baanalle töihin.