Huh hei.. päivitykset vähä venähtäny

Nopsasti kertauksena noi viimesen viikon tapahtumat, eli FIESTA oli mahtava. Paikalliset huippuartistit viihdytti meitä "melkein" koko illan ja loppuhuipennuksena nähtiin Lil Kim lavalla. Lähettiin sitten aamuyöstä kohti kotia bajajilla, kun ei enää jaksanu innostaa edes vähävaatteinen amerikan mama. Seurana meillä oli Linus, Marc & Silvia, Jonna + muutama kaveri Bahari Beachilta, sekä muutama paikallinen poika. Oli ihan tervettä seuraa, sillä niihin paikallisiin oli helppo turvautua mieslauman villiintyessä ympärillä..Tuli vähän sellainen joulukinkkufiilis välillä, kun humaltunut festariuroslauma lähestyi joka suunnasta. Siinä illan tunnelmat, lyhyesti mutta sitäkin ytimekkäämmästi.

Sunnuntaina 8.8 valmisteltiin safarille lähtöä, kun maanantai 9.8. aamuna suuntana oli sitten Moshi. Ubungon bussiasema oli suoraansanoen KAOOTTINEN. Meinas mennä hermo ihan totaalisesti, kun lippusedät ei hiljentyneet vaikka näkivät että yritetään puhua puhelimessa. Siihen tultiin korvanjuureen huutamaan että MIHIN TYTÖT OIS MENOSSA; OIS HALPA LIPPU JA VAIKKA MITÄ. HUOH, semmosta perussontaa.
Hienostobussin kyyti vaikutti alussa erittäin lupaavalta, kivat jousitukset ja mukavaa tunnelmallista musiikkia Rihannan tahtiin. HUps, erehdyttiin olemaan tyytyväisiä vähän turhan aikaisin, sillä lähdön jälkeen räjähti tajunta paikallisten laatuelokuvien ja uskomattoman äänenvoimakkuuden parissa. Nautinto oli kaukana kun tärykalvo hyppi jo korvan ulkopuolella. Eihän se matka kestänyt kuin 8 tuntia, ja filmiä tuli non-stoppina. Voitte varmaan kaikki kuvitella, että tykättiin. Maisemat oli kyllä mahtavat <3 Vuoristot alkoi jo hyvissä ajoin ja niitä sitten ihmeteltiin aina kun ehdittiin korvia pitelemästä.

Moshissa oppaamme Samwel oli vastassa bussiasemalla ja jonossa kipitettiin Anna, Maikki, Jonna, Silvia ja Marc hotellille. Odotukset nousi korkealle kun hotellin mamma mainitsi KUUMAN SUIHKUN, mutta tuota...taisipa olla veden lämpötila alhaisempi kuin normaalisti...se siitä sitten.

Tiistaina 10.8. hypättiin aamusella LandRoverin kyytiin ja lähdettiin kohti Lake Manyaran kansallispuistoa. Matkalla ohitettiin Arusha ja haettiin lunch box, jottei muona lopu. Kulutettiin reilu puolisko tuntinen vielä kaiken hauskan lisäksi Camp sitella, kun pohdittiin mahtuuko 3 tyttöstä 4 hengen telttaan!!?!?! Ohan se mahdotonta. (Omistajat toki ois halunnu kääriä seteleitä taskuun, että ois otettu 3 telttaa, mut todettiin että melkeen ois mahduttu yhteenki.)
Puolen päivän jälkeen VIHDOIN päästiin perille Lake Manyaran porteille. Maikki kipaisi mastercardilla maksamaan pääsymaksun, ja YLLÄTTÄIN sai peräänsä yhden ihastuttavan safarioppaan, joka vainosi ja stalkkasi LUONNONPUISTON KOKOISELLA ALUEELLA sitten loppupäivän. Miten voikin onnistua aina löytämään meidän auton ja kommentoimaan jotain ikkunasta. HUOH.

Portista kun päästiin sisään, niin heti ensimmäiseen 3 minuuttiin mahtui ensimmäinen ronsu, parit apinat ja pumbia. Puisto oli puskainen metsä, joten elukat piileksi puskissa, mutta bongattiin niitä silti aivan loistomäärät. Päivän saldoon loppupeleissä kuului mm. pumbia, monia apinoita, lintuja; strutsi, flamingo, pelikaani, haikara, pikkulinnut, kuningaskalastaja, paljon elefantteja (myös pieniä), kirahveja, virtahepoja, seeproja, puhveleita, dikdikkejä, antilooppeja, gnuita, ruskea kotka jne. Parhaimmistoon kuului ehdottomasti ronsulaumat ihan tien vieressä ja upea muotinäytös jonka kirahvit pitivät järven rannassa, kun astuttiin ulos autosta niin reilun 100m päässä kirahvi asteli ylväästi ohi välillä pysähtyen meitä katsomaan. WOAH. Maisema oli kuin suoraan Jurassic Parkista. PIKKU FIILIKSET.
Hippopotamus piti myös omat astelukierroksensa ja näyttytyi noin 10 m päässä. Opasta meinas vähän pelostuttaa, kun ei oltu autossa ja sitten se hädissään hätisteli meitä takasi autoon ku hippo otti kulkusuuntansa meihin päin.
Anna hymyili päivän aikana niin paljon, että illalla oli hiekkaa hampaiden välissä.

Keskiviikkona suunnattiin Ngorongoron kraaterille. Noustiin kraaterin toista reunaa sumuisessa sademetsässä, jossa autosta näki ehkä puoli metriä eteenpäin. Rattoisaa, kun tie mutkitteli ja pudotusta oli ikkunan vierestä katsottuna ihan liikaa, vaikka sitä ei nähnytkään sumun seasta. Kun päästiin kraaterin reunalle, otettiin muutamat turistituulitukkakuvat ja sitten laskeuduttiin kraateriin. Ekaa kertaa paleli Maikkiakin Afrikassa. Annalla oli tässä vaiheessa jo 4 paitaa päällekkäin..krhm...
Maisemat oli älyttömät, aivan kuin saduista ja Leijonakuninkaasta! Livenä vielä parempaa.
Aurinko ilmestyi hiljalleen pilvien takaa ja me ihmeteltiin valtavia seepra- ja gnuulaumoja, jotka vaelsivat pitkin valtavaa kraaterin pohjaa. Kraaterin luonnon monimuotoisuus oli valtava; ensimmäisessä metsässä joka tuli vastaan bongasimme komeita norsuja valtavine syöksyhampaineen, gaselleja, antilooppeja ja lammikossa pötkötti läjä virtahepoja. Pitkällisen leijonanmetsästyslaulun jälkeen pölähdimme savannille, jossa pötkötti kojootti ja muutama pikkushakaali.
Annan tarkka metsästäjänsilmä havaitsi jotain KELTAISTA kauempana, kiivettiin sitten autonkatolle seisomaan sakkojenkin uhalla, jotta saatiin keltainen pläntti kiikariin. HALOJAA, SE OLI LEIJONAN KORVA! Arvatkaa vaan hypetettiinkö hetki ja haukottiin henkeä. Hoksattiin hetken töllöttelyn jälkeen, että muutaman kymmenen metrin päässä pötkötti 2 naarasleijonaa ruokalevolla. Seurattiin niitä sitten hetki, kunnes leijonien jättämä ruho alkoi kiinnostamaan savannin muitakin asukkeja. Shakaalit pölähtivät paikalle laumoittain, korppikotkat peittivät taivaan ja yhtäkkiä tajuttiin että selän takana seisoi HYEENA. Se jolkotteli sitten ihan auton vierestä ohi ja jäi posettelemaan parin metrin päähän. ON muuten ruma elukka.

Leijonat eivät välittäneet, kun shakaalit ja korppikotkat jyrsi ruhoa, mutta annapas vaan olla, kun hyeena otti askeleita ruhon suuntaan, niin kyllä otti leijonanaaras tassut alleen ja antoi hyeenalle lähtöpassit komean ärähdyksen kera. Piti vähän hierasta välillä jo silmiä, kun tätä avaranluonnon dokumenttia seurattiin livenä. Kauempana bongattiin hetken päästä myös kaksi komeaharjaista urosleijonaa!

Virtahepojen altaalla lounastettiin ja pidettiin vessataukoa. Naurut saatiin, kun perus turistimamma varoitteli vessan siisteydestä. Kuulosti aivan kauhealta, kun pönttö oli kuulemma piripintaan täynnä ja tukossa.. Odoteltiin hetki ja kurkattiin sitten sinne, niin taisi päästä hörönauru. Vessa oli nimittäin yksi siisteimmistä täällä näkemistämme. Teki mieli huutaa, että KUIN TURISTI VOI OLLA?!?!? Kuka tulee safarille ja odottaa KIILTÄVÄÄ MÄNTYSUOVANTUOKSUISTA PYTTYÄ?! Harmittaa tommoiset turistikauden perusturistit, jotka saa käytöksellään leimattua meidät kaikki sitten naamakertoimen perusteella samanlaisiksi.

Loppupäivästä törmättiin vielä pariin nukkuvaan leijonaan, joita ei kuitenkaan tieltä nähnyt kunnolla. Kysyttiin voitaisko ajaa lähemmäs, mutta opas varoitteli sakoista, joten tyydyttiin katsomaan kauempaa. Yhtäkkiä kuskimme päättikin rikkoa sitten luonnonpuiston lakia ja ajoi kuin ajoikin 15 m päähän leijonista. Samassa tajuttiin että montun pohjalla pötkötti vielä 2 leijonaa lisää. Henkihän siinä meinasi salpautua ja jännitys kipristeli varpaita. Ne oli niiiiiiin komeita.

Päivä oli pulkassa, sarvikuonoja ei niin tuulisella ilmalla näkynyt, jäipä jotain ensi kertaankin. Ajeltiin ylös kraaterin reunalle toista laitaa ja räpsittiin vielä muutamat upeat maisemakuvat. Kuskille iski melko mukava väsymys ja seurattiin jännityksessä kun silmät pilkki tositeolla. Kehiteltiin kaikenlaisia äännähdyksiä, että tyyppi pysyis hereillä. Jännäksi meni. Illalla mentiin ostamaan vähän matkamuistoja leirintäalueen ulkopuolelle. Maikki ja Jonna pulahti illan pimeydessä uima-altaaseen ja siitä sitten ensimmäiseen KUUMAAN SUIHKUUN koko tämän 2kk aikana! THINK ABOUT THAT.

Yön aikana Anna koki omat luontodokumentit, kun jonkinsortin elukka hiipparoi teltan ulkopuolella ja mojautti teltan seinää meidän päiden kohdalla. Taisi tyttö vähän säikähtää, kun unet karkas. Maikki oli ponkassu pystyyn ja todennu vaan et "mikä elukka, onko muka joku elukka?" ja jatkanu unia tyytyväisenä. (ei tainnu ihan olla valvetila) Anna ressu jäi yksikseen valveille jänskäilemään et mikä siellä on..Leirintäalue kun on noin 3-5km päässä Lake Manyaran luonnonpuistosta. Vahvin veikkauksemme taitaa olla paviaani, mutta sepä jää arvoitukseksi kun ei tullut Annalla mieleen työntää päätä ulos teltasta :D

Aamu valkeni Masai kylässä torstaina 12.8. Mielenkiintoinen kulttuurikokemus kerrassaan. Meille lyötiin kaulaan korut ja pistettiin riviin tanssimaan. Kylän miehet kertoivat traditioista ja tavoista. Kylä kuului yhdelle miehelle jolla on 10 vaimoa ja 41 lasta. Opimme muutamia uusia asioita heidän kulttuuristaan ja tavoistaan. Lehmänkakkamajassa istuttiin lehmännahkapatjalla ja opittiin uutta. :D

Matka takaisin Moshiin sujui mukavasti. Moshissa satoi, joten emme nähneet taaskaan Kilimanjaroa. Ressaavaa oli alkaa tippaamaan opasta ja kuskia reissun päätteeksi. Samwelilla tuntui muutenkin olevan himo rahan perään ja huono laskupää..Piti pistää välillä vähän seinää vasten, jotta selkeni menot ja kustannukset.

Vesiputoukselle Kilimanjaron alarinteille lähdettiin omin päin. Napattiin kadulta pimeä taksi, jonka kuski lupautui meille oppaaksi ja ihan mukavaan sopuhintaan. Paikalle päästiin melkoisen pottupeltoajelun jälkeen, ihme vaan ettei auton pakoputki jäänyt matkalle. Laskeuduttiin sademetsän keskellä laaksoon jyrkkiä luonnonportaita pitkin, vesiputous oli aivan mieletön. <3 Jonna kävi uimassa ja me muut ihasteltiin ja räpsittiin kuvia. Sade meinasi yllättää joten lähdettiin kiireesti mutaista polkua ylöspäin.

Perjantaiaamuna oli vuorossa matka kohti kotia. Valittiin fiksuina nyt eri bussiyhtiö, välttyäksemme ihanilta filmeiltä ja voluumilta. Varulta varauduttiin jo rikkomaan dvd - laitteisto, mutta suunnitelmalle ei ollutkaan tarvetta. Hyvä niin. Matka oli oikein viihtyisä. Vihdoin päästiin kotiin Ubungon hulluuden jälkeen takaisin kotiin. Ah, päikkäreiden jälkeen Maikki lähti moikkaamaan paikallisia tuttuja.

Lauantai 14.8. käytiin töissä ja sitten pienet päikkärit ennen illan rientoja. Anna skippasi riennot kun uni maitti paremmin, Maikki suuntasi radalle toista iltaa peräkkäin. Hauskaa oli!

Sunnuntaina olikin sitten pikkuväsy Maikilla ja päikkärit venähtivät iltaan, töissä käväistiin illalla pari tuntia ja iltaisella uni maittoikin hyvin.

Maanantaina 16.8. käväistiin IST-klinikalla toteamassa, että Annan ameeba has left the building. Terve tyttö toistaiseksi. Päivä tehtiin töitä ja illalla Maikki lähti moikkaamaan kavereita, kun Anna jäi lukuhimossaan kämpille. Tyttö on paukuttanu parin viikon sisään Tuhat Loistavaa Aurinkoa ja Stalinin Lehmät. (kirjat loppuu kesken)

Tiistaina Anna paneutui erään lapsen kanssa lukihäiriöön, ja harjoitteli äänteitä ja tavutusta. Paniikki kotiinlähdöstä alkaapi kolkutella olkapäätä turhan realistisesti..Loppuajan ohjelma alkaa olla melko täynnä ja suunnitelmia on vaikka mitä. Lapsille pitäisi järjestää vielä reissu tai pari, teettää valokuvia muistoksi ja ostella viimeiset ostot. Viikonlopuksi lähdetään Zanzibarille! :) (jos ei sairastuta )